Valtatie 1

Valtatie 1 Helsinki-Turku, 165 km

Espoo-Turku

Valtatie 1 (vihreä) ja seututieksi 110 muuttunut entinen valtatie (punainen)

	Helsinki
Lohja (Lempola)	52	Lohja (Lempola)
Salo	112	60	Salo
Turku	165	113	53

Kuvaus

Valtatie 1 on Helsingin ja Turun välinen päätie. Moottoritietä koko Helsingin ja Turun välinen osuus. E18-tietä Espoon Bembölen ja Turun väli. Lahnajärven ja Muurlan välinen moottoritieosuus avattiin 19.11.2008, mutta Lohja-Lahnajärvi-osuuden avaamista lykättiin tunnelitekniikkaan liittyvien ongelmien takia ja osuus avattiin vasta 28.1.2009. Moottoritien linjaus eroaa entisestä tielinjasta Nummenkylän ja Lahnajärven välillä kulkien Lohjan kautta.

Moottoritien tunneleiden sijainti

Moottoritien rakennusta: Orosmäen tunnelien läntiset suuaukot ja Talpelantien ylittävät sillat

35 metrin levyinen vihersilta rakenteilla Sammatin liittymän itäpuolella

Sammatin liittymän kallioleikkausta, kaivinkone mittakaavan antajana

Kehä I:n liittymä

Kehä II:n liittymä

Kehä III:n liittymä

Ykköstien ja Kehä I:n liittymää Espoossa

Historiaa

Turun ja Helsingin välinen suora maantieyhteys on suhteellisen uusi "keksintö". Ennen ykköstien suoraa linjausta tie usein noudatettiin Suuren Rantatien eli Kuninkaantien reittiä Turusta Salon, Tenholan ja Karjaan kautta. Vaihtoehtoinen reitti oli ns. Ylinen Uudenmaantie, joka kulki Salosta Suomusjärven ja Kettulan kautta Nummelle suunnilleen nykyisen ykköstien reittiä ja edelleen Vihdin kirkonkylään Hiidenveden pohjoispuolitse nykyisiä maanteitä 1223 ja 1224. Tiestä on käytetty myös nimeä Alinen Uudenmaantie. Siitä haarautui Nummen Hyrsylässä maantie Lohjalle (nykyinen maantie 1090) ja edelleen Nummelaan. Vihdistä ei ollut kovin suoraa reittiä Helsinkiin, vaan tie kulki ikivanhaa Hämeenlinnasta Rengon ja Lopen kautta kulkevaa tietä, joka jatkuu Vihdistä Nummelan kautta Veikkolaan ja edelleen Lapinkylän ja Espoonkartanon kautta Kauklahteen, jossa se yhtyy Kuninkaantiehen.

Ykköstietä on maamme varhaisimpia valtatiehankkeita, joka alkoi jo 1930-luvulla. Vuonna 1932 valtioneuvosto päätti uuden tien rakentamisesta Helsingin ja Turun välille. Linjaksi tuolloin valittiin sittemmin toteutunut reitti lukuun ottamatta Nummenkylän ja Suomusjärven osuutta, joka päätettiin linjata Hiidenveden eteläpuolelta Suittilan kautta. TVH teki kuitenkin tarkempia laskelmia kaikkiaan viiden eri vaihtoehdon välillä ja loppujen lopuksi maastollisesti edullisimpana pidettiin ns. Paksalon reittiä eli Hiidenveden ylitystä Paksalon itäpuoleisen kapeikon kohdalta ja vuonna 1935 valtioneuvoston päätöstä muutettiin tältä osin.

Tiesuunnitelmat perustuivat ensi kertaa tarkkoihin linjausvaihtoehtoihin ja kustannuslaskelmiin. Menetelmä havaittiin niin päteväksi, että sitä käytettiin myöhemin kaikissa suurissa hankkeissa.

Tie Helsingin ja Espoon Bembölen välillä linjattiin seuraamaan ikivanhaa Suuren Rantatien (Kuninkaantien) ja Helsingin välistä maantietä. Tämä oli kuitenkin tarkoitukseen verrattuna mutkainen ja siksi tie hyvin pitkälti rakennettiin uudelleen. Vanha maantie on edelleenkin monin paikoin käytössä: Helsingissä sen palaset ovat nimeltään Vanha Turun maantie ja Vanha viertotie Haagassa sekä Strömberginpolku, -tie ja -kuja Pitäjänmäellä. Espoossa ja Kauniaisissa tietä on säilynyt Viherlaakson ja Bembölen välillä: Törmäniityntie, Kuusiniemi, Vanha Turuntie, Karvasmäentie, Glimsintie ja Yli-Lommilan kuja.

Helsingissä tie alkoi Heikinkatuna ja Läntisenä Viertotienä, jotka myöhemmin muutettiin Mannerheimintieksi. Keskustassa sijaitseva satamaradan silta on historiallinen: Vuonna 1894 rakennettu raudoittamaton kiviverhoiltu kaarisilta on maamme vanhin vielä käytössä oleva betonisilta,

Vanha linjaus Haagassa ja Pitäjänmäellä

Vuonna 1934 valmistui osuus Bembölestä Vihdin Palojärvelle ja vuonna 1935 Lohjanharjun kohdalle Nummenkylään. Saukkolan ja Salon välinen osuus valmistui jo vuonna 1936, mutta Saukkolan ja Nummenkylän väli oli valmis vasta vuonna 1941, koska sota pitkitti entisestään Hiidenveden sillan valmistumista. Turun päässä Turun ja Paimion välinen osuus oli valmistunut jo 1930-luvun alkupuolella, mutta Paimion ja Salon välistä tietä ei ryhdytty rakentamaan, vaan Hajalan ja Halikon kautta kulkenutta maantietä parannettiin. Piikkiön ja Salon välinen uusi osuus rakennettiinkin vasta sotien jälkeen vuosina 1948-1951.

1950-1960-luvuilla tietä ajanmukaistettiin parantamalla ja leventämällä. Töissä oli suurimmillaan yli 1500 miestä.

Uusi ykköstie oli valmistuessaan erittäin moderni aikansa mittapuulla, mutta liikenteen kasvu on aikoja sitten ylittänyt tien turvallisen välityskyvyn. Tie oli pääosin vanhaa, mutkaista ja mäkistä, ja onnettomuustilastot osoittavat tien hyvin vaaralliseksi. Tietä oli parannettu ohituskaistoin. Ohituskaistat eivät tuottaneet pelkkää onnea: Kaistojen päätekohdissa on tapahtunut vakavia onnettomuuksia.

Ykköstietä vuonna 2007 Lohjanharjun länsipuolella

Jonot olivat arkipäivää varsinaisten ruuhka-aikojen ulkopuolellakin

Lohjanharjulla vanha tie kulkee Hanko-Hyvinkää-rautatien ali hienon kivisen holvikaarisillan alitse. Silta on valmistunut vuonna 1934,

Jo varhain Helsingistä Pitäjänmäen ja Leppävaaran kautta Bemböleen ulottunut osuus kävi ahtaaksi ja vuonna 1956 aloitettiin moottoritien, tuolloisella terminologialla "autotien", rakentaminen Munkkiniemestä Espoo Gumböleen. Tietä ruvettiin kutsumaan Tarvontieksi, koska se kulkee Tarvo-nimisen saaren kautta. Tietä tehtiin työttömyystöinä käsipelillä välillä työmaa jopa kokonaan sulkien ja se valmistuikin vasta vuonna 1962 maamme ensimmäiseksi moottoritieksi.

Moottoritietä jatkettiin myöhemmin useassa vaiheessa, ensin vuonna 1967 Kirkkonummen Veikkolaan, sitten Veikkolan länsipuolelle ja lopuksi vuonna 1971 Nummenkylään. Osuus Gumbölestä Nummenkylään on nykymittapuilla varsin mutkikasta.

Ykköstietä Palojärven ja Nummenkylän liittymien välillä

Nummenkylästä rakennettiin Lohjan suuntaan valtatielle 25 Muijalaan vievä moottoriliikennetieosuus (numero 1186), joka nyt on osa Lohjalle vievää moottoritietä. Moottoritie Nummenkylästä Lohjalle valmistui vuonna 2005 ja se numeroidaan ykköstieksi, kun Lohjan ja Muurlan välinen moottoritie avataan vuonna 2008.

Salo oli pitkään pullonkaula, koska valtatie kulki kaupungin keskustan läpi. Vuonna 1977 valmistunut keskustan ohitustie linjattiin varsin läheltä keskustaa ja liikennevalojensa takia ei koskaan ollut erityisen sujuva.

Turun päässä Kaarinan ja Turun välinen osuus nelikaistaistettiin 1970-luvulla. Se jäi kuitenkin syrjään päätieosuudelta moottoritien valmistuttua 1990- ja 2000-luvuilla useassa osassa, ensin Piikkiöön, myöhemmin Paimioon vuonna 1997 ja sittemmin Muurlaan vuonna 2003.

Vuonna 2005 aloitettiin viimeisen moottoritieosuuden rakentaminen Muurlan ja ja Lohjan välille. Tieosuus on 51 km pitkä. Suomessa ei aikaisemmin ole tehty näin pitkää moottoritietä näin vaikeaan maastoon. Osuudella on seitsemän tunnelia, huomattava määrä kallioleikkauksia ja useita laaksosiltoja. Tieosuus avattiin liikenteelle kahdessa osassa marraskussa 2008 ja tammikuussa 2009.

Lakiamäen ja Hepomäen tunnelit sijaitsevat lähellä toisiaan

Tunnelin piennar on kapea. Kritiikki tunneleihin pyyhkimiä puhdistamaan pysähtyneitä autoilijoita kohtaan oli paikallaan.

Muurlan-Lohjan osuuden kallioleikkaukset ovat korkeita ja tavattoman lähellä tietä.

Rinnakkaistie seututie 110

Moottoritien rakentamisen tahtiin vanha valtatie on jäänyt elämään tien rinnalla kevyttä liikennettä ja paikallisia tarpeita varten. Tien numeroksi muuttui 110 sitä mukaa, kun moottoritie valmistui. Numero 110 ei ole vanhan tien alkuperäinen numero, vaan 118. (Tämä selittää Nummenkylästä Lohjan suuntaan kulkeneen haaran numeron 1186.) Vanhojen Helsingistä lähtevien valtateiden numerointikäytäntöä yhtenäistettiin 1990-luvun alkupuolella, jolloin numero 110 siirrettiin vanhalle Turuntielle Inkoon-Snappertunan-Tammisaaren maantieltä, Kuninkaantieltä. Kuninkaantie sai muutaman vuoden ajaksi numeron 105, joka vuoden 1996 luokitusuudistuksessa vaihtui numeroksi 1050.