Valtatie 6

Valtatie 6 Koskenkylä(Pernaja)-Kajaani, 604 km

Helsinki-Joensuu

448 km

Helsinki-Kajaani

678 km

Karttapohja Maanmittauslaitos Yleiskartta 1:4.500.000 2010

Vaihtoehtoisia reittejä

Päätepisteet	Kautta	Tiet	Matka
Helsinki-Kajaani	Lappeenranta-Joensuu		678
	Mikkeli-Kuopio		570
	Jyväskylä-Kärsämäki		597
Helsinki-Nurmes	Lappeenranta-Joensuu		577
Helsinki-Nurmes	Mikkeli-Kuopio		526
Helsinki-Joensuu	Lappeenranta		448
Helsinki-Joensuu	Mikkeli-Varkaus		443
Helsinki-Lappeenranta	Kouvola		218
Helsinki-Lappeenranta	Loviisa-Karhula		226

Karttapohja Maanmittauslaitos Yleiskartta 1:4.500.000 2010

Kuvaus

Valtatie 6 on itäisimmän Suomen pitkä pohjois-eteläsuuntainen valtaväylä. Se alkaa nykyisin Loviisan Pernajan Koskenkylästä haarautuen valtatie 7:stä, mutta viitoitus Kouvolaan alkaa jo Helsingistä. Koskenkylästä Kouvolan länsipuolelle tie on on uutta leveäkaistatietä. Tämä osuus on maan pisin leveäkaistatie ja jääneekin pisimmäksi, koska leveäkaistateiden rakentamisesta on päätetty luopua. Lappeenrannan ja Imatran kohdalla on lyhyet moottoritieosuudet. Muualla tie on pääosin kaksikaistaista tietä. Tien nelikaistaistaminen Lappeenrannan ja Imatran välillä valmistuu vuonna 2011 ja sujuvoittaa liikennettä merkittävästi.

Koskenkylän ja Kouvolan välinen leveäkaistatie on osin valaistu

Moottoritietä Imatralla

Venäjän suuntaan kulkevan raskaan liikenteen aiheuttama kuormitus on merkittävä Helsingin ja Lappeenrannan välillä. Pohjoisempanakin raskasta liikennettä on verraten paljon. Joensuun ja Kajaanin välinen osuus on jo verraten kevyesti kuormitettu ja nopeakulkuinen.

Historiaa

Vuonna 1938 kuutostieksi nimitettiin Helsingin ja Sortavalan välinen maantie. Sortavalasta Joensuun kautta Kajaaniin kulki valtatie 18. 1930-luvun alussa suunnitellusta valtatieverkosta ehti ennen sotia valmistua suurin osa ykköstietä ja jo vuonna 1933 6/7-tie Helsingistä Porvooseen. Helsingissä reitti kulki Hämeentietä Vanhankaupunginlahden pohjoispuolitse ja Herttoniemen itäpuolelta nykyisten Itäväylän suuntaa ja seututietä 170 Porvooseen. Muuten reitti jatkoi suunnilleen nykyisin valtatien 6 linjausta Imatralle ja edelleen nykyisiä teitä 3981ja 3991 Immalanjärven pohjoisrantaa Simpeleelle ja Parikkalan Koitsanlahdelle. Moskovan rauhan rajan ylityksen jälkeen tie jatkui Lahdenpohjan kautta Sortavalaan.

Imatran itäpuolella entinen kuutostien linja on museotienä 20 km:n matkalla.

Entisöity kilometripylväs museotien varrella. Lukema 70 osoittaa Lappeenrantaan ja lukema 207 ilmeisesti Joensuuhun

Helsingissä valmistui Vantaanjoen suun yli Viikintielle vuonna 1926 kivinen holvisilta. Sen 22,5 metrin levyinen aukko on suurin kivisiltojen aukko Suomessa.

Karttapohja Maanmittauslaitos Yleiskartta 1:4.500.000 2010

Valtatie 6 Helsinki-Sortavala

	Helsinki
Porvoo	51	Porvoo
Kouvola	155	104	Kouvola
Lappeenranta	248	197	93	Lappeenranta
Imatra	285	234	130	37	Imatra
Simpele	343	292	188	95	58	Simpele
Lahdenpohja	400	349	245	152	115	57	Lahdenpohja
Sortavala	443	392	288	195	158	100	43

Välimatkataulukko Helsinki-Sortavala vuonna 1938

Tie 18 alkoi Sortavalasta ja kulki Pälkjärven, Värtsilän ja Tohmajärven kautta Joensuuhun. Sieltä reitti jatkui nykyistä linjausta seuraten Nurmeksen ja Vuokatin kautta Kajaaniin. Vuokatin ja Kajaanin välillä tie kulki Nuasjärven pohjoispuolta nykyisiä teitä 899 ja 8990.

Sotien jälkeisissä alueluovutuksissa kuutostie katkesi Parikkalan kohdalta ja uusi reitti linjattiin Parikkalasta Tohmajärven Onkamoon. Myös valtatien 18 reitti oli katkennut uuteen rajaan Niiralassa. Tieosuudet yhdistettiin, jolloin tie Helsingistä Joensuuhun sai numeron 6 ja numero 18 jäi Joensuu-Kajaani-osuudelle. Osuus Onkamosta uudelle rajalle Niiralaan muuttui maantieksi saaden myöhemmin numeron 490.

Porvoon ja Joensuun välinen osuus rakennettiin pääosin 1950-luvulla uudeksi valtatieksi. Tiellä on lossi vielä vuoteen 1959, jolloin Kiteen Pyhäjärven Syrjäsalmen yli valmistui silta. Joensuun ja Kajaanin välinen osuus rakennettiin uudelleen vasta myöhemmin.

Helsingissä valmistui 1950-luvun lopulla Itäinen Moottoritie, nykyinen Itäväylä. Tien merkittävin osa oli vuonna 1957 valmistunut Kulosaaren silta, joka oli ajan mittapuissa valtava: 321 metriä pitkä ja 32 metriä leveä. Valtatiet 6 ja 7 siirtyivät tälle reitille. Reitti ei jäänyt kovinkaan pitkäaikaiseksi, koska jo 1970-luvulla ruvettiin rakentamaan moottoritietä Helsingin Tattariharjusta Porvooseen. Moottoritien valmistuttua vanha tie sai numerokseen 170. Tienrakennus jatkui rakentamalla tie ensin moottoriliikennetieksi Koskenkylään asti ja myöhemmin moottoritieksi.

Liikenteen kasvaessa Imatralle oli muodostunut pullonkaula: Mansikkakosken vuonna 1933 valmistunut yhdistetty rautatie- ja maantiesilta silta on kapea ja sillä on kolmen metrin korkeusrajoitus. (Silta on kaksikerroksinen maantieliikenteen kulkiessa alatasolla.) Muilla Imatran silloilla oli painorajoituksia. Vuoksen yli päätettiin rakentaan uusi Mansikkakosken silta, jolla oli pituutta kaikkiaan 538 metriä. Sillan oli määrä valmistua keväällä 1972, mutta muun muassa raaka-aineiden toimitusvaikeuksien, pitkän metallialan lakon ja kuljetusalan lakko viivästytti valmistumista toista vuotta ja tasavallan presidentti Kekkonen pääsi vihkimään sillan vasta syntymäpäivänään 3.9.1973.

Lappeenrannan eteläpuoleinen ohitustie valmistui vuonna 1970.

Kouvolan länsipuoleinen sisääntulotie Korian länsi- ja pohjoispuolelta valmistui vuonna 1973. Tämä laukaisi Korian sumpun. Ohitus Kouvolan pohjoispuolitse valmistui viittä vuotta myöhemmin vuonna 1978.

Joensuussa valtatie kulki keskustan halki vuoteen 1984 asti. Tällöin keskustan pohjoispuolelle valmistui Pielisjoen ylittävä Pekkalan silta ja valtatie 6 linjattiin sitä pitkin ohikulkutieksi. Sillan rakentaminen viivästyi lähes vuoden, koska rakentamisvaiheessa kesäkuussa 1982 tapahtui onnettomuus: Sillan rakenteilla oleva kansilohko pääsi irtoamaan kiinnikkeistään, lähti liikkelle ja putosi toisen pään kannakkeiltaan ja taittui.

Joensuun ja Kajaanin välimatka lyheni noin 8 km, kun vuonna 1996 valmistui Sotkamon Juurikkalahden ja Eevalan välinen kiihkeätä keskustelua herättänyt tienoikaisu Vuokatin vaaraketjun eteläosien poikki. Osuus Eevala-Vuokatti muuttui kantatieksi 76 ja osuus Vuokatti-Juurikkalahti seututieksi 899.

1980-luvulla numerointijärjestelmää muutettiin siten, että kuutostien viitoitus siirrettiin alkamaan Helsingin sijaan vasta Koskenkylästä. Myöhemmin numero 6 on palannut Helsingistä ulospäin vievään viitoitukseen katkoreunaisena "ohjaus tielle" -merkintänä. Tämä muutos tapahtui samassa yhteydessä, kun viitoituskohde Helsingistä muutettiin Porvoosta Kotkaksi ja Kouvolaksi.

Valtatien 6 alkukohta Koskenkylässä

Vuoden 1996 numerointijärjestelmän uudistuksessa tiet 6 ja 18 yhdistettiin valtatieksi 6. Numero 18 siirtyi aivan muualle: Vaasan ja Jyväskylän väliselle uudelle valtatiereitille. Samassa yhteydessä Onkamon ja Niiralan välinen tieosuus etenkin Niiralan raja-aseman perustamisen takia muutettiin kantatieksi 70 (ja edelleen vuonna 2010 valtatieksi 9).

Vuonna 1997 valmistui moottoritie Imatran Mansikkakosken itäpuolelle Vuoksenniskan ja Kaukopään ohitse.Vanha tie sai numerokseen 160, jonka Porvoon ja Myrskylän välinen maantie joutui luovuttamaan tähän tarkoitukseen.

Vuonna 2004 valmistui tietä merkittävästi parantanut urakka Koskenkylän ja Kouvolan välillä. Vanha todella huonotasoinen valtatie rakennettiin uudelleen 54 kilometriä pitkäksi leveäkaistatieksi ja osa tasoliittymistä korvattiin eritasoliittymillä.

Lappeenrannan ja Imatran välinen osuus on ollut kaksikaistainen ja sekä läpäisykyvyltään että liikenneturvallisuudeltaan kyseenalainen. Vuonna 2003 rakennettiin Joutsenon kohdalle nelikaistainen osuus. Loput osuudesta rakennetaan keskikaistoin varustetuksi nelikaistaiseksi tieksi vuosien 2007-2011 kuluessa.

Valmistumassa olevaa nelikaistaista tietä Lappeenrannan itäpuolella