Reititistö on pääosin 1800-luvulla perattu uitto- ja laivaväyliksi aikana, jolloin rautatiet olivat vasta tuloillaan ja nykyisenlaisesta maantieverkosta kukaan ei osannut vielä uneksiakaan. Ratkaisevaa kehitykselle oli sulkukanavien valmistuminen Muroleeseen, Valkeakoskelle ja Lempäälään 1850-1870-luvuilla. Puutavaran uitto jatkui 1900-luvun loppupuolelle asti, mutta nykyisin väylät ovat lähinnä harrasteveneilyn käytössä. Suomen Hopealinjalla on säännöllistä liikennettä Hämeenlinnan ja Tampereen välillä ja höyrylaiva Tarjanne kulkee säännöllisesti Runoilijan tiellä Tampereen ja Virtain välillä.
Eteläpuolen merkityt venereitit ulottuvat Tampereelta Hämeenlinnan ohi Leppäkoskelle ja Valkeakosken kautta Längelmäen Länkipohjaan, Hauhon Vihavuoteen ja Pälkänevedelle Luopioisiin. Matkaa Tampereelta Leppäkoskelle on 130 km, Vihavuoteen 125 km ja Länkipohjaan 150 km. Pohjoispuolella pääväylä ulottuu Tampereelta Virroille 120 km ja Toisveden Liedenpohjaan 135 km sekä Vilppulaan 100 km.
Matkaa Leppäkoskelta Hämeen eteläosista Liedenpohjaan lähelle Pohjanmaata on siis 265 kilometriä. Länkipohjasta Villppulaan on vesireittejä matkaa 250 kilometriä, kun linnuntietä matkaa kertyy vain noin 50 kilometriä.
Tampereen kannas katkaisee reitistön. Pyhäjärven ja Näsijärven välinen korkeusero on 18 metriä ja sulkukanavan rakentamiseen ei koskaan ole ryhdytty. Hätä ei ole kuitenkaan tämän näköinen: Maakuljetusmatka kannaksen yli on lyhyt ja kuljetuspalvelut toimivat. Kannaksen ylitys tällä "kumikanavalla" on nopeampaa kuin monikammioisen kanavasulun kautta kulkeminen olisi.
Napsauttamalla alla olevaa karttaa saat esiin tarkemmat kartat, joista on pääsy kuvagallerian sivuille.