Helsingistä Vaasaan vanhaa kolmostietä vuonna 2016

Kohteesta Tiet
Loikkaa: valikkoon, hakuun


Kolmostie 1938

Vanha kolmostie vuonna 2016

Tämä laaja artikkeli kuvaa Helsingin ja Vaasan välistä vanhaa kolmostietä sellaisena, kun se näkyi heinäkuussa 2016 tehdyn tutkimusmatkan aikana. Matka tehtiin samankaltaisella teemalla kuin vuoden 2014 retki Petsamon tietä Virtaniemeen. Matka Helsingistä Vaasaan vain on kolmasosa tuosta nelotien pituudesta.

Ajatus on ottaa pohjaksi vuonna 1938 määritetty valtatien reitti ja seurata sitä mahdollisimman tarkasti, järjettömyyksiin kuitenkaan sortumatta.

Helsingin ja Tampereen välillä reitti kulki aivan muualta kuin nykyisen kolmostien lähettyvillä: Keskustasta Pitäjänmäen kautta Vantaankoskelle, josta Klaukkalan kautta Lopelle ja sieltä maakuntarajan synkkien perämetsien kautta Janakkalaan ja aina Hämeenlinnaan. Hämeelinnasta tie kulki mahtavien Vanajanselän, Mallasveden ja Roineen itäpuolta Hattulan, Pälkäneen ja Kangasalan kautta Tampereelle vanhaa muinaistietä seuraillen. Tampereelta Vaasaan vanha ja uusi tie kulkevat rinnan ja päällekkäinkin Ikaalisten, Parkanon, Kurikan ja Laihian kautta Vaasaan.

Eri aikojen kolmosteiden reitit Helsingin ja Tampereen välillä

Koko retki on videoitu tuulilasikameralla. Osa valokuvista on kuvakaappauksia näiltä videoilta.

Helsinki

Kaikki reitit alkavat Erottajalta. Kolmostien reitti Ruskeasuolle kulkee reittiä, joka on nykyisin nimeltään Mannerheimintie. Aikaisemmin se oli keskustassa Heikinkatu ja ulompana Turuntie ja Läntinen Viertotie.

Erottaja

Erottajalta Mannerheimintie jatkuu pohjoiseen vilkkaana katuna, jonka varrella on useita keskeisiä helsinkiläisiä nähtävyyksiä.


Erottajalta Vanhalle Ylioppilastalolle

Kaivokadulta Kiasmalle

Töölö, jonka Hesperian puisto jakaa Etu- ja Taka-Töölöön, on pääosin 1920- ja 1930-luvulla rakennettua kantakaupunkiasutusta.


Taka-Töölö Nordenskiöldinkadulta Reijolankadulle
Mannerheimintie Töölöntullissa. valtatie 1 Turkuun haarautuu länteen

Töölön tullin pohjoispuolella Mannerheimintien varrella on näyttävä 1930-1950-lukujen talorivistö. Kadun länsireuna on Meilahden ja itäreuna Laakson kaupunginosaa.


Mannerheimintien talorivistöä Tullinpuomilta Kuusitielle
Tilkan-Ruskeasuon seutu 1930-luvulla
Tilkan-Ruskeasuon seutu 2019


Tilkanmäkeä pidetään epävirallisena kantakaupungin ja esikaupunkien rajana.

Tilkanmäki
Ruskeasuon suuri risteys. Pohjoiseen nykyinen kolmostie. Vasemmalle seututie 120 eli vanha Porintie Pitäjänmäen suuntaan ja oikealle Hakamäentie eli "Kehä nolla".

Haagan alue kuului vuoteen 1920 saakka Helsingin maalaiskuntaan, josta erotettiin muun muassa Haagan, Munkkiniemen ja Lauttasaaren käsittänyt Huopalahden kunta. Vuonna 1923 Haaga erotettiin omaksi kauppalakseen. Sekä Huopalahti että Haaga liitettiin Helsingin kaupunkiin vuoden 1946 suuressa kuntaliitoksessa.

Vanha maantie kulkee nykyisen Etelä-Haagan reunamia Pitäjänmäelle, jossa on se on osin kadonnut: ensin uusitun Pitäjänmäentien alle ja myöhemmin Strömbergin alueen kiinteistöjen jalostuksessa.

Vanha Turun Maantie -niminen katu Etelä-Haagassa
Vanha Viertotie Etelä-Haagassa Vihdintien ja Huopalahdentien välillä
Vanha Viertotie Etelä-Haagassa Huopalahdentien ja Pitäjänmäentien välillä
Vanhan viertotien ja nykyisen oikaistun Pitäjänmäentien risteys
Pitäjänmäentien ja Valimotien/Kutomotien risteys
Strömbergin alue vuoden 1944 topografikartassa
Strömbergin alue vuoden 1962 opaskartassa. Uusi Pitäjänmäentie on rakennettu, mutta vanha tie on läpiajettavissa.
Strömbergin alue vuoden 2019 kaupunkikartassa. Vanha tieosuus on katkennut sekä idästä että lännestä.
Käännytään vanhan tien linjalle Takomotielle
Romppanen, eli Strömbergin tehdas. Nykyisin osa ABB-konsernia.
Pitäjänmäen alikulku. Rantarata kohtaa vanhat valtatiet
Pitäjänmäen ja Konalantien risteys. Vanha valtateiden haara: Ykköstie Turkuun ja kakkostie Poriin konti länttä; kolmostie haarautuu oikealle pohjoiseen.

Pitäjänmäeltä Vantaankoskelle kulkenut vanha valtatie on suurelta osin edelleenkin näkyvissä, vaikka sen merkitys onkin kadonnut pirstoutumisen takia.

Pitäjänmäen ja Vantaan välillä ei kovin paljon ollut asutusta vuoden 1938 tiekartan mukaan.
Tie kulkee vuonna 2019 Konalan kautta Malminkartanon pohjoisreunalle ja edelleen Vantaan puolelle Kaivokselaan. Siellä se on katkaissut nykyinen kolmostie. Sen itäpuolella tie jatkuu Vantaankoskelle. Säilyneet osat merkitty punaisella.


Konalantietä on oikaistu ja yli jäänyt mutka on jäänyt Kolsarintie-pussikaduksi.
Vanha tie on jäänyt sivuun keskelle teollisuusaluetta hieman epämääräiseksi Kyttäläntieksi. Vihdintien ylitys on katkaistu.

Vantaa

Helsingin ja Vantaan rajaseudulle rakennetaan uutta kaupunkia.
Vantaankosken seutu vuoden 1958 peruskartassa
Sukelletaan Kehä III:n alitse
Mutkittelevaa tietä Åbyn ja Kiviston välillä
Vanha tielinja kulkee lähes muuttumattomana Kivistön halki
Kaksi vanhaa kolmostietä leikkaavat Kivistön pohjoispuolella

Vanha maantie mutkittelee maalaismaisemassa

Nurmijärvi

Luhtaanmäen laaksomaiseman jälkeen ylitetään Nurmijärven kunnanraja. Reitti jatkuu seututietä 132 Lopelle saakka. Ennen nykyisen kakkostien valmistumista Helsingin ja Porin välinen linja-autoliikenne kulki tätä "Lopen tietä", joka oli herkkävatsaisille kauhistus. Lopelta matka jatkui Hämeen Härkätietä Tammelaan ja Forssaan, joska sitten edelleen Loimaan, Alastaron ja Vampulan kautta Huittisten Lauttakylään, josta Kokemäenjokivartta Poriin.

Satakunnan liikenteen aikataulu vuodelta 1960. On siinä ollut istumista, kun mutkaisia teitä on ajettu Helsingistä Poriin yli kahdeksan tuntia.

Ennen pitkää saavutaan Klaukkalan taajamaan. Klaukkala on kasvanut nopeasti ja sen läpi kulkevan liikenteen määrä on ruuhkauttanut entisen uinuvan maalaiskylän. Klaukkala on saamassa ohikulkutien.

Klaukkalan keskustaa
Perttulan lakeutta

Seututietä 132 on muokattu ja oiottu vuosien varrella runsaasti. Yksi oikaisu erottuu selvästi Perttulan ja Röykän välillä.

Tien mutka vuoden 1957 peruskartassa
Päätiestä sivuun jäänyt Kurrinkaari


Kurrinkaari

Jonkin verran Kurrinkaaren pohjoispuolella on toinen oikaisu:

Röykkään saavuttiin ennen nykyistä Rusthollintietä.

Röykässä on tieverkko varsin samanlainen kuin ennen muinoin. Hangon-Hyvinkään radan tasoristeys on kuitenkin korvattu sillalla.

Röykkä 1957
Röykkä 2019


Hangon-Hyvinkään-Porvoon valtatien 25 risteys. Lohjanharjun-Hyvinkään osuus rakennettiin 1960-luvun lopulla.

Vihti

Vihtijärvellä vanha tielinja kulkee alavaa maata mutkitellen. Nykyinen tielinja piirretty vuosien 1956 ja 1957 peruskarttaan sinisellä.
Uusi tielinja nousee yllättävänkin korkean mäen ylitse ja nousee runsaat 20 metriä vanhaa tietä ylemmäs.

Loppi

Saavutaan Kanta-Hämeeseen, Lopelle

Läyliäisten Soltinmutka. Vanhaa oikaistua valtatietä.
Läyliäisten kylänraittia.

Läyliäisten kylä eli huippukauttaan 1950-luvulla, Karkkilan radan ansiosta. Hyvinkään-Kytäjän-Karkkilan kapearaiteisen rautatien yksi tärkeistä asemista sijaitsi Läyliäisissä. Oikeastaan kylä kasvoi aseman ympärille. Radan liikenne alkoi vuonna 1912 ja viimeinen juna kulki vuonna 1967.

Läyliäisten asemanseutu vuonna 1957
Sajaniemenraitti on sivuun jäänyt vanha tielinja
Sajaniemi 1957
Sajaniemi 2019


Seututie 132 päättyy Lopen keskustan itäpuolella kantatiehen 54. Loppi oli aikoinaan kantatien 54 itäinen päätepiste. Nyt tien läntinen päätepiste sijaitsee Lopelta noin 25 km länteen.

Seututien 132 päätepiste
Vanha valtatie on Lopen ja Launosen välillä jäänyt kantatien 54 alle. Vuoden 1959 topografikartassa näkyy lyhyt oikaisu. Kantatie 54:n nykyinen linjaus merkitty karttaan sinisellä.
Kantatien 54 ohituskaistaosuus Lopen ja Launosten välillä

Janakkala

Launosten kylän kohdalla siirrytään metsätieosuudelle, joka halkoo varsin harvaan asuttua metsäaluetta Lopen ja Janakkalan välillä. Tie on nykyisin yhdystie 2873.

Rengon-Lopen-Janakkalan seutu vuoden 1939 tiekartassa
Launosen ja Vähikkälän välillä tie on hyväkuntoista päällystettyä vanhaa maantietä.
Vähikkälän ja Janakkalan välinen tie ei laatumielessä edusta valtakunnan kirkkainta kärkeä.

Ajamme Janakkalan kirkonkylän halki entisen valtatien linjaa.

Vanha valtatie jatkuu pohjoiseen ja jonkin matkan päässä siihen yhtyy Porvoosta Mäntsälän, Oitin, Hausjärven ja Turengin kautta kiemurrellut kantatie 55. Kantatie on nykyisin typistynyt Mäntsälän ja Porvoon väliseksi.

Janakkalan kirkonkylän ja Rastilan seutu 1959. Huomaa idästä lähestyvä tie 55. Uusi tie näkyy jo kartalla.
Katoavaista on maallinen kunnia. Entinen valtatien 3 ja kantatien 55 risteys on nykyisin vaatimaton yhdysteiden 13839 ja 13842 risteys.

Hämeenlinna

Aivan Janakkalan ja Hämeenlinnan kunnanrajalla hieman ennen seututietä 130 vanha linjaus kääntyy oikealle Miemalantielle.
Hämeenlinna 1959. Kolmostie kulkee vielä Hattelmalan harjua, mutta uuden tien linja on kartalle jo merkitty. Huomaa pieni aukko Hämeenlinnan keskustan länsipuolella. Moottoritie vedettiin tästä aukosta.

valtatie 10 linjattiin 1960-luvulla Hattelmalan harjun eteläpuolitse. Siksi harjulle nousu tekee nykyisin aikaisempaa hieman laveampien mutkien kautta.

Kolmostie ja valtatie 10 ristesivät Punaportissa. Nykyinen tie Luolajan kautta kymppitielle on numeroltaan 2862. Tie on itäisin osa Hämeen Härkätien ns. Rehbinderin oikaisua.

Reitti jatkuu siten, että Hämeenlinnan keskustaa lähestytään lännestä, Kaurialan kautta paraatikatua Turuntie. Kadun eteläreunalla sijaitsevat Suomen kasarmit 1880-luvulta. Kulkumme jatkuu tunneloidun moottoritien ylitse kohti keltaista rakennusta, jolla on mielenkiintoinen historia. Aikoinaan se rakennettiin ortodoksiseksi varuskuntakirkoksi, joka valmistui vuonna 1901. Se nähtiin vahvana sortokauden symbolina ja 2.5.1923 sen torniin kiinnitettiin köydet ja sipulikupolit vedettiin nurin. Rakennus muutettiin kaupunginkirjastoksi, jossa käytössä se oli vuoteen 1983.

Hämeenlinnna ortodoksinen varuskuntakirkko
Kirkkoa puretaan kansanjoukon silmien alla.

Turuntieltä Kasarmikadulle

Venäjän vallan aikana Suomessa oli sekä Venäjän armeijan että Suomen suuriruhtinaskunnan oman armeijan joukkoja ja Hämeenlinnassa oli kummankin osapuolen kasarmit. Suomen armeija majoittui Turuntien varteen Suomen kasarmeille. Venäjän armeijan tukikohta sen sijaan oli Hämeen linnan vieressä sijaitseva Linnankasarmi, jota rakennettiin vuodesta 1851 alkaen. Linnan kasarmin alue Tampereentien varressa on alue, johon aikoinaan syntyi asutus, joka sai kaupunkioikeudet vuonna 1639. Kuningas Kustaa III kuitenkin päätti siirrättää kaupungin vuonna 1777 kilometrin verran etelämmäs Niementaustan mäelle nykysijoilleen.

Tie jatkuu Tampereen suuntaan Hämeen suurien järvien itäpuolta Hattulaan, Hauhonselän länsipuolta Pälkäneelle ja edelleen Kangasalan kautta Tampereelle. Eritoten Hattulan Valteen ja Pälkäneen Laitikkalan välinen osuus on jokseenkin harvaan asututtua vedenjakajaseutua Vanajan ja Hauhon reittien välissä.

Reitti Hämeenlinnasta pohjoiseen vuoden 1905 yleiskartassa
Vanha valtatie ylittää pääradan nykyistä Kirstulantietä.
Vanhalla valtatiellä on jyrkkä mäki ja 20 tonnin painorajoitus. Siksi liikenne nykyiselle kantatielle 57 ohjataan eritasoliittymän kautta.

Hattula

Hämeenlinnasta pohjoiseen vanha kolmostie on ollut muinaistienä tunnettu jo ainakin 1400-luvulla. Historioitsijat kutsuvat sitä muun muassa Hämeen valtatieksi. Tampereella tie haarautuu ainakin kahteen, joita kumpaakin jotkut tutkijat pitävät tien suoranaisena jatkeena: Kyrönkankaan tienä Korsholmaan ja Lainetietä Kokemäenjokivartta Ulvilaan. Nämä tiet olivat olemassa jo ennen kuin nykyiset Vaasan ja Porin kaupunkien alue oli noussut kuiville. Hämeenlinnan ja Pälkäneen Kyllön välinen tie lakkasi valtatienä 1960-luvun alussa, kun kolmostien uusi Valkeakosken kautta valmistui. Paluu päätieverkkoon oli kuitenkin verraten nopea: 1970-luvun alussa valmistui nykyinen kantatie 57, joka aluksi oli numeroltaan 305, kunnes se muutettiin kantatieksi vuonna 1989.

Hämeenlinnan ja Hattulan rajalla vanha tie kulkee Katinalan kylän läpi kantatien 57 länsipuolella ja siirtyy tämän itäpuolelle Herniäisiin ja Hurttalaan. Hurttalassa on yksi maan merkittävimmistä nähtävyyksistä: Hattulan Pyhän Ristin Kirkko, joka on tunnettu pyhiinvaelluskirkko katoliselta ajalta. Kirkon iästä on erilaisia näkemyksiä; Museoviraston kannan mukaan rakentaminen on tapahtunut noin vuosina 1440-1480. Kirkko näkyy kauas avarassa maisemassa.

Katinala
Katinalantie
Vanhankirkontie Hurttalan kautta
Tie tekee mutkan Pyhän Ristin Kirkon kohdalla
Kirkon holvien maalauksia
Vanhankirkontien maisemaa.
Tie pistäytyy kantatien 57 länsipuolelle Mierolassa, jossa ylitetään Vanajaveden kapeikko-osuus.
Mierolan kaarisilta vuodelta 1919. Silta korvasi paikalla olleen edellisen sillan, jolle kävi huonosti kevään 1918 tapahtumissa. Silta on laajalti tunnettu ja se mainitaan yhdeksi Suomen maalatuimmista silloista. Taustalla kantatien 57 silta.
Silta ei aivan täytä nykynormeja profiilinsa ja leveytensä osalta, mutta onhan tuo jo 100 vuotta vanha.

Mierolan pohjoispuolella tie on osin kadonnut. Se pullahtaa pintaan pari kilometriä pohjoisempana, nyt Hauhontaustatienä. Valteen suoran jälkeen nykyinen yhdystie 13911 kääntyy uuteen suuntaansa Korpi-Laurin ja Hauhontaan kautta Hauholle. Vanha valtatie kääntyy vasemmalle Jokivarrentieksi.

Hauhontaustantie ja Jokivarrentie
Valteen suora oli Hämeenlinnan ja Pälkäneen välisellä osuudella poikkeuksellisen pitkä. Tosin se ei ole "alkuperäinen" vaan oikaistu 1930-luvun lopulla.
Jokivarrentie on yksityistienä ja valtatien ajoista kaventunut ja reunoiltaan kasvanut umpeen.
Kantatien 57 länsipuolella tie jatkuu ensin Ratontienä kohti Lepaata ja kääntyy sitten Änkäsvuorelle.
Ratontie on varsin samanlaisessa kuosissa kuin aikanaan valtatienä.
Änkäsvuorelle nouseva tie on metsäautotienä ja hädin tuskin läpi ajettavissa. Metsätyöt ovat pelastaneet sen täydelliseltä umpeen kasvamiselta.

Hauho

Lähellä Hattulan ja Hämeenlinnan kunnanrajaa - aikaisemmin Tyrvännön ja Hauhon - vanha tie kaartaa länteen Palssariin. Sieltä tie aikaisemmin nousi jyhkeän Vermasvuoren laelle. Etenkin mäki pohjoisen suuntaan on ollut melkoisen jyrkkä. Tielle onkin jo 1930-luvulla tehty uusi linjaus oleelisesti alempaa vuoren itäpuolelta.

Palssari
Siukolantie
Kolmostien (oikealle) ja vanhan Valkeakoskelle vievän maantien (vasemmalle) risteys, nimeltään Palssari. Tämä tie oli ennen uuden kolmostien rakentamista yksi ainoista Valkeakosken muuhun maailmaan yhdistäneistä teistä.
Vermasvuoren seutu vuoden 1926 topografikartalla. Tie kulkee vuoren laen kautta.
Vermasvuoren seutu vuoden 1957 peruskartalla. Tie kulkee korkeimmillaankin noin 40 metriä alempana. Nykyiset päätiet lisätty karttaan sinisellä.

Vermasvuoren ja Laitikkalan välillä tie on pääosin jäänyt uuden tien alle. Vanhaa tielinjaa on kuitenkin jäljellä läpiajettavaksi asti Jokijärven ja Ilmoilanselän välisellä kannaksella kilometrin verran Pakarintienä.

Laurilan seutua
Pakarintie
Heinäkuista Kanta-Hämettä Hauhon Ilmoilassa

Pälkäne

Hauhon reitti ylitetään Kyllössä, jossa vanha ja uusi tie ylittävät Ilmoilanselän ja Pinteleen yhdistävän Kyllönjoen. Kohta joen ylityksen jälkeen on tienristeys, jossa vanhat valtatiet 3 ja 12 haarautuivat. Tästä eteenpäin Tampereelle asti seuraamme nykyisen valtatien 12 reittiä.

Laitikkalan-Kyllön seutu vuonna 1956. Nykyiset valtatie 12 ja kantatie 57 merkitty karttaan sinisellä
Laitikkalan-Kyllön seutu vuonna 2019
Kyllönjoen silta
Kärväntälänraitti

Laitikkalan ja Harhalan välinen vanha maantie jäi uuden alle. Pälkäneen pohjoispuolella valtatie 12 linjattiin harjuketjun itäpuolelle. Vanhaa valtatietä on säilynyt noin 15 kilometriä Harhalasta Pälkäneen keskustan Onkkaalan ja Kaivannon välillä. Pälkäneellä ylitetään Kostianvirta, jossa käytiin yksi Suuren Pohjan Sodan taisteluista lokakuuussa 1713. Tästä Ruotsin häviämästä taistelusta alkoi vuonna 1721 solmittuun Uudenkaupungin rauhaan kestänyt venäläismiehityksen aika, josta myöhemmät polvet käyttävät nimitystä isoviha.


Ajo Pälkäneen keskustan läpi
Vanhan valtatien linja nykyisen länsipuolella
Kantokyläntie

Kangasala

Vanhan Pälkäneentien mutkittelua

Vehoniemessä vanhakaan valtatie ei noussut harjulle, vaikka harjun tie on kovin suosittu. Kangasalla vaikuttanut näkötorneihin erikoistunut pyromaani ei tullut polttaneeksi Vehoniemen näkötornia. Sieltä on laajat näkymät erityisesti länteen.

Näkymä Vehoniemen näkötornista uljaalle Roineelle

Kaivannossa ylitetään Längelmäveden reitti Kaivannon kanavan kohdalla. Tie mutkittelee harjun Längelmäveden puoleisella rannalla.

Längelmäveden rantaa Kaivannossa
Nyt poistutaan tieltä 12 ja jatketaan Tampereelle vanhan valtatien reittiä.

Kangasalan Huutijärvi oli aikoinaan tärkeä risteyspaikka, jossa haarautuivat tiet 3 ja 9. Kolmostien linjaa seuraten päädyttiin pian tielle 12, mutta jo tuolloin välteltiin viitoittamasta paikkoihin, joihin ei aivan pakko ollut viitoittaa. Kolmostie kulkee aivan eri reittiä nykyisin ja entinen kolmostien haara johtaa nykyisin Mobilia-tieliikennemuseolle. Ysitie sai uuden reitin 1970-luvun alussa Aitolahdelta suoraan Orivedelle ja tie Kangasalta Orivedelle jäi maantieksi 325. Se kuitenkin 1990-luvun lopulla nostettiin takaisin päätieksi, kantatieksi 58. Uutena jäsenenä Huutijärven risteyksessä on 1950-luvulla rakennetti tie Sahalahden ja Kuhmalahden kautta Kuhmoisiin.

Huutijärven seudulla kiertelee entisen mahtijoen jäännökset: Sarsanuoma oli vuoteen 1604 Pälkäneveden, Längelmäveden ja Kangasalan Vesijärven lasku-uoma, kun maakannas Pälkäneellä murtui, syntyi Kostianvirta ja isot järvet hakivat vesilleen uuden reitin.

Huutijärveltä Tampereelle johtava vanha valtatie on nykyisin seututie 339.

Huutijärvi vuonna 1953. Karttaan merkitty teiden 12, 58 ja 325 nykyinen reitti sinisellä.
Huutijärvi vuonna 2019
Huutijärven risteys, jossa haarautuvat tie 58 Orivedelle ja edelleen Pohjanmaalle ja 325 Päijänteen rannalle Kuhmoisiin
Huutijärven risteys silloin joskus ennen
Tie nousee korkealle Kuohunharjulle
Kangasalan kivikirkko on todella keskellä kylää.
Vanhaa valtatietä, nykyistä seututietä 339, Kangasalan länsireunalla

Tampere

Kaukajärven länsipuolella kuljetaan Tampereen kehätien ylitse.
Kaukajärven liittymän seutu on ollut varsin agraarista vuonna 1953. Karttaan merkitty nykyinen kehätie ja kulkemamme 339.
Messukylän seutu vuonna 1922. Tampereen sisääntulotie on vielä varsin mutkainen.
Vuoden 1953 peruskartassa tie on jo pääosin oikaistu.
Ennen Tampereen keskusta-alueella saapumista tie nousee yli 30 metriä Kalevankankaalle.
Saavumme keskustaan Vuolteenkadun ja Rautatiekadun kulmaan. Kulmakunnan maisemaa hallitsee Pyhän Aleksanteri Nevskin ja pyhän Nikolaoksen kirkko 1890-luvulta.

Keskustan länsipuolella vanha tie nousee korkealle Pispalanharjulle, laskeutuu Epilään, josta se kääntyy Tohloppi-järven rantaa koti luodetta.

Aloitetaan pitkä nousu Pispalanharjulle
Pispalanharjun tunnetuimpia nähtävyyksiä on vanha haulitorni. Torni on rakennettu vuonna 1908 ja Tampereen Haulitehdas Osakeyhtiö valmisti siinä lyijyhaulia vuoteen 1972 saakka. Torni on 55 metriä korkea ja se on suojeltu.
Ylitetään valtatie 12, entinen valtatie 11, entinen valtatie 9
Tampereen länsipuoli Epilänharjun ympäristössä vuonna 1938. Päätie Vaasaan kulkee harjun eteläpuolella.
Vuonna 1953 valtatielle oli rakennettu uusi reitti harjun pohjoispuolelle.
Pispalan valtatie vaihtuu Nokiantieksi yllättävässä tiukassa mutkassa. Mutkassa oli aikoinaan tienristeys, jossa haarautuivat valtatiet 3 ja 9 Vaasaan ja Turkuun; vähän samalla tavalla kuin kaupungin itäpuolella Kangasalan Huutijärvellä.
Epilän nahkatehdas toimi vuodet 1916-1965. Entinen kiiltonahkatehdas on sittemmin jalostettu asuinkäyttöön.
Tohlopin rannan jälkeen tie jatkuu nykyisen kolmostien länsipuolella harjumaisemassa Ylöjärvelle saakka. Viimeinen taajama Tampereen puolella on Lamminpää, jonka alue siirrettiin Pohjois-Pirkkalasta, nykyisestä Nokiasta, vuonna 1937.

Ylöjärvi

Ylöjärvellä vanhan tien linja on valtaosin olemassa ja aivan kunnollisena tienä. Mikkolantie kulkee Teivon raviradan ohitse Teivaalanharjun ja kolmostien välissä Soppeenmäelle, jota kaiketi Ylöjärven keskustaksi voidaan kutsua.

Ylöjärvi vuonna 1953
Ylöjärvi vuonna 2019
Soppeenmäen liikenneympyrä koristeineen
Ylöjärven länsipuolella vanha tie katoaa hetkeksi kolmostien alle ja siirtyy sen pohjoispuolelle.
Vanha Vaasantie kulkee uudemman rinnalla. Katuvalopylväät näkyvät meluvallin takana.
Pinsiössä vanha tie kulkee Pinsiönharjun eteläpuolta. Kolmostie seuraa harjun pohjoispuolta.
Pinsiönkankaan tie mutkittelee maisemassa

Hämeenkyrö

Hämeenkyrössä laskeudutaan Sasin kylän kautta sillanpääläisiin maisemiin. Tie tekee mutkan etelään, jossa löytyy kapeikko, jossa ylittää vesistö.

Sasin ja Hämeenkyrön välillä tie on kaikkea muuta kuin suora.
Sasin kylällä korkeuserot näkyvät
Vanha tienristeys. Nykyisin käännytään yhdystieltä 2624 yhdystielle 2623.
Hämeenkyrössä vanha tie (merkitty punaisella katkoviivoituksella) tekee laajoja mutkia
Vanha tie alittaa kolmostien ja tekee pitkän mutkan pohjoiseen järven pohjukan ympäri.

Kuljetaan Yrjö-Koskisen tietä Hämeenkyrön kirkon kulmalta vanhan tien reittiä kohti kuntakeskusta.

Hämeenkyrön kuntakeskus koostuu kahdesta yhteen kasvaneesta taajamasta: itse Hämeenkyröstä ja sen pohjoispuolella sijaitsevasta Kyröskosken teollisuustaajamasta. Kyröskoski oli aikoinaan yksi Suomen suurimmista koskista 22 metrin putouskorkeudellaan. Sen arvellaan olevan yksi Kalevalassa mainituista kolmesta isosta koskesta, Hämeen Hälläpyörä.

Kyröskosken taajamaa

Kyröskosken jälkeen vanha on osin jäänyt uuden tien alle. Kyröskosken pohjoispuolella on kolmostiellä usean kilometrin mittainen ohituskaistaosuus. Sen on katkaissut vanhan tien. Vanhan tien palasia yhdistää ohituskaistan rinnakkaistie. Ohituskaistaosuudelle ei päästetä traktoreita eikä niitä hitaampaa kalustoa.

Kyröskosken-Osaran seutua. Kiinteällä punaisella viivalla merkitty vanha tie; katkoviivalla sen palasia yhdistävä uusi tie
Kostulantie kolmostien länsipuolella sivuaa ohituskaistatietä
Ohituskaistatietä
Paikallisen liikenteen käyttöön tarkoitettu valtatien alikulku
Osaranraitti Osaran pohjoispuolella. Kovin on vanha valtatie päässyt kapenemaan.

Ikaalinen

Ikaalisten kauppala oli mielenkiintoinen reliikki järjestäytyneen kunnallishallinnon alkuajoilta: Se oli kuntamuodoltaan epäitsenäinen kauppala, jolla oli kunnallinen hallinto, mutta ei verotusoikeutta. Verot keräsi Ikaalisten maalaiskunta. Ikaalisten kauppala oli maan vanhin, perustettu vuonna 1858. Vuonna 1972 se liitettiin maalaiskuntansa kanssa itseäiseksi kauppalaksi ja vuonna 1977 tuli kauppala-kuntamuodon lakatessa kaupunki. Epäitsenäinen kauppala oli Suomessa varsin harvinainen kuntamuoto; muut olivat Iisalmi, Lahti, Salo ja Vammala.

Ikaalisiin kuljettaessa vanha tie siirtyy varsin paljon itään, kohti Kyrösjärven rantoja.
Ikaalisten vanhaa sisääntulotietä Vanhaa Tampereentietä parannetaan
Ikaalisissa vanhan kolmostien paikka on vaihdellut. Kiinteällä viivalla merkitty vuoden 1938 tiekartan mukainen reitti ja katkoviivalla vuoden 1959 peruskartan mukainen.
Ikaalinen-Parkano 1938
Ikaalisten länsipuolella haarautuu kolmostiestä vanha maantie Jämijärven, Kankaanpään, Honkajoen, Isojoen ja Lapväärtin kautta Pohjanmaan rannikolle Kristiinankaupunkiin. Vanha kolmostie haarautuu tästä Kilvakkalassa.
Punaisella merkitty tielinja Kilvakkalan ja Teikankaan kautta
Tie haarautuu pohjoiseen Teikankaan suuntaan
Teikankaantie

Tästä eteenpäin Mansoniemeen saakka uusi tie peittää vanhan. Poikkeus on Mylly-Kartun kohta, jossa vanha tie on säilynyt hyvin uuden tien tuntumassa sen länsipuolella.

Myllykartuntie

MyllyKartuntie
Vanha valtatien kilometripylväs. Uudelta tieltä on kilometripylväät siivottu huolellisesti pois.

Kyrösjärven pohjoispää kapenee vuonomaiseksi yli 10 kilomeri pitkäksi Kovelahdeksi. Niin vanha kuin uusikin valtatie ylittää Kovelahden Mansoniemessä. Siinä tie tekee voimakkaan mutkan ja kääntyy kohti Parkanoa. Mansoniemen uusi silta valmistui vuonna 1965. Sen kaakkoispuolella sijainnut vanha silta on purettu.

Mansoniemen silta vuonna 1959. Sillan länsipuolella tie tekee lähes 90 asteen jyrkän kaarroksen.
Mansoniemi nykyisin. Tie kaartaa loivemmin, mutta kaarros on kuitenkin laaja, noin 65 astetta.


Mansoniemen vanha silta vuonna 1964. Helsingin Sanomat

Mansoniemen pohjoispuolella uusi ja vanha tie erkanevat joksikin aikaa.

Vanha tie uuden itäpuolella
Vanha tie, nimeltään Vanhatie, kulkee kumpuilemassa maisemassa. Vielä ei ole tultu Pohjanmaalle.
Jonkin verran koillisempana tie muuttuu valtion yhdystieksi ja saa uuden nimen Riitialan tien, ja ennen kaikkea pikipinnan.
Seututiellä 276 päästyämme palaamme sitä pitkin kolmostielle. Tästä eteenpäin lähes Vaasaan saakka uusi tielinja seuraa varsin uskollisesti vanhaa.

Parkano

Parkano on kolmostien viimeinen kunta Pirkanmaalla

Alaskylän kohdalla vanha tielinja on säilynyt varsin hyvin uuden tien itäpuolella.
Vanha tie, nykyisin Alaskyläntie, ja ohituskaistatieksi parannettu uusi tie kulkevat rinnatusten.
Parkanon keskustan eteläpuolella vanha tie on pääosin jäljellä. Sillä on komea nimikin, Tampereenkatu. Vanha tie kohtaa lännestä Porista saapuvan tummansinisellä katkoviivoituksilla merkityn entisen kantatien 65, joka on nykyisin osa valtatietä 23.
Tässä oli ennen valtatien 3 ja kantatien 65 risteys.

Vanha tie kulkee Parkanon keskustan lävitse ja nykyisen kolmostien itäpuolella.

Tie halki Parkanon

Parkanon keskusta
Mitäpä niillä kiirettä, oikean värisillä seututien numerokilvillä. Vastahan nuo 20 vuotta sitten muuttuivat.
Tie alittaa Porin-Parkanon radan Kairokosken aseman koillispuolella. Asema oli ennen nimeltään Parkano, mutta nimi annettiin uudelle asemalle Tampereen-Seinäjoen oikoradalla. Poriin ei enää kulke junia Parkanosta; kunnossa pidetty rata päättyy Niinisaloon.

Parkanon pohjoispuolella uusi tie kulkee varsin tarkasti vanhan tien linjaa eikä vanhasta ole juuri mitään jäljellä ennen Koskueta.

Parkano-Jalasjärvi 1938
Valtatiet 3 ja 23 kulkevat yhdessä Parkanossa. Valtatie 23 kääntyy kohti itää kymmenkunta kilometriä Parkanon pohjoispuolella.
Parkanon ja Jalasjärven välillä tie on paikoin kaksikaistaista vanhahkoa maantietä ja paikoin uutta ohikulkutietä.
Kuivasjärven ohituskaista

Jalasjärvi

Vaatimattomin seremonioin saavumme Pohjanmaalle. Tämä oli ennen Jalasjärven kunnan raja, mutta kunta sössi taloutensa ja pakkoliitettiin Kurikkaan.

Etelä-Pohjanmaan maakuntarajan ylityksen jälkeen pirkanmaalainen mäkimaisema jää taakse ja maasto rupeaa käymään varsin tasaiseksi.

Eteläpohjaista maisemaa Koskuen eteläpuolella. Huomaa uudenmuotoinen leveä keskiviiva, jonka ajatus on pitää vastakkaisiin suuntiin kulkevat liikennevirrat loitolla toisistaan.

Ennen Jalasjärven keskustaa koukkaamme kahdesti pois päätieltä. Ensimmäinen koukkaus on varsin pitkä: yli kahdeksan kilometriä. Koskuen kylän kohdalla tie on viety pitkällä matkalla kylän länsipuolelle.

Koskuen kohta
Vanha suora tielinja näkyy maastossa, mutta uusi tie kaartaa vasemmalle.
Hiljentynyttä kylänraittia. Koskuen Esso oli aikoinaan seutukunnan tunnetuimpia taukopaikkoja.

Seuraavakin koukkaus on itäpuolelle. Tien nimi ei olekaan vaatimaton: Keisarintie.

Keisarintie
Keisarintien alkupäässä sijaitsee tunnettu taukopaikka Juustoportti.
Keisarintietä
Jalasjärven keskusta ohitetaan nykyisin ripeästi, mutta vanhan tien reitti käy kylillä.
Perinteisesti Etelä-Pohjanmaalla pitää olla komiaa. Jalasjärvellä kymmenien metrien mainostolppia on pystytetty useita.
Olemme saapuneet alueelle, jossa osapuilleen jokaisessa kirkonkylässä on Halpa-Halli.
Jalasjärven kirkko keskellä kylää.
Jalasjärven-Kurikan osuus kolmostietä seuraa vanhan tien linjausta.
Valtatie 19 Seinäjoen kautta Uusikaarlepyyhyn haarautuu kolmostiestä Jalasjärvellä. Tie on viitoitettu Kokkolaan.
Jokipiissä koukataan vanhalle tielle.
Jokipiin maisemia
Miss laaja aukee Pohjanmaa, avointa maisemaa Ahonkylän kohdalla.

Kurikka

Kohta Kurikan ja Jalasjärven entisen rajan jälkeen vanha tie kulkee lähellä Jalasjokea.}}

Uusi ja vanha tie Jalasjoen laaksossa
Oppaanmäki
Vaikka Etelä-Pohjanmaa onkin aakeeta laakeeta, ei se kuitekaan on täysin tasaista. Vanha tielinja laskeutuu noin 45 metriä Kyrönjoen sillalle ja kulkee Kurikan keskustasta joen länsipuolta. Uusi tie rakennettiin kauemmas keskustasta Kyrönjoen itärannalle.
Kurikan kirkko
Kurikantie

Ilmajoki

Kurikan pohjoispuolella saavumme Ilmajoen kunnan eteläosiin. Kylällä on tuttu nimi: Koskenkorva. Kyllä, tämä on juuri se Koskenkorva, jossa sijaitsee tunnetun nautintoaineen raaka-ainetta valmistava tehdas.

Vanhan tien reitti Koskenkorvalla
Paluu yhdystielä 6900 kolmostielle
Koskenkorvalla sataa
Vehkaviidantie on vanhaa kolmostietä. Se on oikaistu lännen puolelta

Koskenkorvan jälkeen noustaan Kyrönjoen ja Laihianjoen väliselle vedenjakajalle. Vedenjakaja on pohjalaisittain varsin korkea selänne. Koskenkorvalla ollaan noin 50 metrin korkeudella meren pinnasta ja tie nousee 60 metriä 110 metrin korkeuteen. Laihialle laskeudutaan hissun kissun 100 metriä: Laihianjoki on Laihian keskustan tienoilla noin 10 metrin korkeudella.

Koskenkorvan ja Laihian välillä vanha tielinja on lähes kokonaisuudessaan jäänyt nykyisen alle tai muuten vain kadonnut. Kuljemme siis lähinnä nykyistä kolmostietä

Koskenkorvan ja Laihian väli vuoden 1938 tiekartalla
Luukkookorven tienoilla osapuilleen tieosuuden korkeimmalla kohdallla

Laihia

Pohjanmaa on niin hieno maakunta, että niitä pitää olla neljä. Tässä saavutaan Etelä-Pohjanmaalta Pohjanmaalle. Kielipolitiikalla on sijansa tässä asiassa.
Kumpuilevaa tietä vedenjakajan ylitse
Oistostie on vanhaa sivuun jäänyttä tielinjaa. Peruskartta 1970.
Laihian eteläpuolella Jakkulan kautta kulkeva vanha tielinja on säilynyt.
Jakkulan kylänraittia
Laihia vuoden 1952 taloudellisen kartan mukaan
Vanhan tien reitti on Laihian keskustassa suurelta osin säilynyt.
Laihian meijeri vuodelta 1907 on paikallisen seurakunnan omistuksessa. Kiinteistöä on viime vuosina yritetty myydä, mutta tosiostajaa ei ole vielä löytynyt.
Laihiallakin on pohjalaista palvelutarjontaa
Faaringintie Laihialta Vaasan suuntaan
Laihian länsipuolella vanha tie kulkee laajan kaaren kohti pohjoista, jokivartta seuraten. Joki on Laihianjoki; alajuoksulla tunnetaan myös ruotsinkielisellä nimellä Toby å.
Nykyisen kolmostien lakeusmaisemaa Laihian länsipuolella.

Mustasaari

Laihian jälkeen saavumme Mustasaaren kuntaan, jonka historia tuntee paremmin ruotsinkielisellä nimellä Korsholm, tai siitä mukaillulla nimellä Korsholma. Korsholmaan rakennettiin linna 1300-luvulla. On arveltu, että se olisi ollut puusta ja muistuttanut enemmän kartanoa kuin linnaa. Linna rappeutui ja katosi, ja nykyisin siitä on jäljellä muistokiven lisäksi joitakin valleja. Korsholman linnan alue ja sen vieressä sijaitseva Vanha Vaasa ovat vuosien verralla ajautuneet Vaasan kaupungin aluetta. Vanha Vaasa paloi vuonna 1852. Maan kohoamisen takia vanha satamakin oli päässyt mataloitumaan ja palon jälkeen uusi kaupunki rakennettiin nykyiselle paikalleen. Palolta säästynyt Vaasan hovioikeuden rakennus muutettiin Mustasaaren kirkoksi ja kirkkorakennuksena se on varsin erikoinen näky.

Jokirantaa kuljettaessa saavutaan Mustasaaren rajalle. Mustasaari on laittanut komean kyltin, mutta Laihian kyltti heijastaa seutukunnan tunnettua säästäväisyyttä.
Rantaruotsalaisen Pohjanmaan nimistöstä on joskus vaikeaa päättää, onko kantanimi suomea vai ruotsia, ja onko käännös kumpaakaan kieltä.

Helsingbyn ja Vaasan välillä joudumme pois vuoden 1938 reitiltä, koska lentokenttä on syönyt ison osan vanhaa tietä. Vaasan kentän valmistumisvuodeksi mainitaan 1938 ja on siksi epävarmaa, onko valtatie 3 koskaan tosiasiassa kulkenut Tuovilan-Runsorin-Korsholman reittiä. Jatkamme Vaasaan vuonna 1943 valmistunutta tietä, joka on nykyisin seututie 715.

Vaasan seutu vuonna 1938
Vaasan lentokenttä 1960. Ennen lentokentän rakentamista käytössä ollut tielinja merkitty punaisella katkoviivalla.
Helsingbyssä haarautuvat reitit oikealle Runsorin suuntaan lentokentän poikki ja eteenpäin tielle 715. Risteys on aikanaan ollut kolmostien ja valtatien 8 haarautumiskohta
Laihianjoki/Toby å ylitetään Tuovilan kaksiosaista siltaa, jolla on museosillan arvo.
Helsingby ja Tuovilan silta 2019
Käännytään seututielle 715
Vaasan seudun rantalakeutta. Seututie 715

Vaasa

Lentokentäntien risteys
Loppumatkan ajamme moottoritietä.
Vaasassa ei ole kehätietä, vaan on Yhdystie. Se välittää valtatien 8 liikenteen Vaasan keskustan ohitse. Tie on numeroitu valtatieksi ja sen pohjoispäässä on sellainen kummallisuus kuin valtatien 8 ja valtatien 8 liittymä. Kasitie kun on koillisesta saavutaessa viitoitettu Vaasan keskustaan saakka.
Saavumme Vaasaan.
Kolmostie päättyy Vaasan torin laidalle.