Muinaistiet

Kohteesta Tiet
Loikkaa: valikkoon, hakuun


TÄMÄ ON KESKENERÄINEN

Muinaistiet

Merkittävä osa eteläisen ja läntisen Suomen tieverkon rungosta perustuu muinaisteiden verkostoon, joka kytki toisiinsa hallintolinnoja, läänien pääkaupunkeja ja kauppapaikkoja. Tässä artikkelissa luetellaan pääosin Museoviraston luokitteluun perustuen keskeisimmät keskiajan ja uuden ajan alun tiedossa olevat maantiet.

Suomen keskiajaksi katsotaan ajanjakso 1200-luvun alusta 1500-luvun loppupuoleksi. Uuden ajan alkupuolen tiet tunnetaan 1600-luvulta. Tiestötietojen keruu on ollut sattumanvaraista. Tärkein historioitsijoiden lähde on Jaakko Teitin (Jakob Larsson Teit, n 1520 Perniö–1588/1596 Turku) vuosina 1555-1557 laatima Valitusluettelo Suomen aatelistoa vastaan. Teitti nousi kuningas Kustaa Vaasan palvelukseen: sihteeriksi tai kätyriksi näkökannan mukaan. Valitusluettelo sisältää inventaarin silloisista teistä.

Muinaisista reiteistä termi "tie" on varsin juhlallinen. Yleensä kyseessä oli ratsupolku tai hädin tuskin hevoskärryillä kuljettavissa. Tiellä on saattanut olla useita reittejä aikojen kuluessa ja niillä on saattanut olla haaroja. Kesäreitti ja talvireitti on saattanut olla erilainen talvireitin kulkiessa järvien ja soiden ylitse. Teiden reittejä ei ole kaikin osin kyetty selvittämään ja historioitsijoiden tulkinnat asiakirjoista saattavat olla keskenään ristiriitaisia. Tämän takia karttaliitteet ovat summittaisia.

Keskiaikaiset tiet

Suuri Rantatie Turku-Viipuri

Suuri Rantatie kulkee Turun ja Viipurin linnojen välillä etelärannikkoa seuraillen Salon, Tenholan, Karjaan, Kirkkonummen, Vantaan, Porvoon ja Haminan kautta Viipuriin. Sen pohjoinen haara haarautuu Karjaalla ja kulkee sieltä Virkkalan ja Siuntion kautta, jossa se yhtyy Siuntion Sunnanvikissä pääreittiin. Tie kiertää Helsingin pohjoispuolelta Helsingin pitäjän kirkonkylän kautta. Se kulkee osapuilleen nykyisten teiden valtatie 1, kantatie 52, kantatie 51 ja valtatie 7 reittiä.

Suuri Rantatie

Toisin kuin monista muista muinaisteistä, Suuresta Rantatiestä on varsin paljon jäljellä, varsinkin Helsingin länsipuolella. Pitkiä muinaisteitä seuraavia nykyisten maanteiden osuuksia ovat muun muassa

  • Paimion ja Halikon välinen osuus vanhaa ykköstietä (Mt2351)
  • Raaseporin-Fagervikin-Inkoon tie (Mt1050)
  • Degerbyn-Kirkkonummen-Kauklahden-Espoon tie (Mt11147, Mt11227, Mt11253, Mt11311, Mt11310)
  • Kuninkaanmäki(Vantaa)-Nikkilä-Hinthaara-Porvoo (Mt11576, Mt1521, Mt1531)
  • Hamina-Klamila-Virojoki (Mt3513)
Maantien 1050 mutkittelua Snappertunassa
Maantien 3513 mutkittelua Virolahdella

Hämeen Härkätie Turku-Hämeenlinna

Hämeen Härkätie on ehkä vanhin Suomen tunnetuista muinaisteistä. Se on niin hallintoväylä Turun ja Hämeen linnan välillä, pyhiinvaellusreitti Hattulan Pyhän Ristin kirkkoon kuin sisämaan ja meren välinen kauppareitti. Hämeenlinnan ympäristö on ikivanhaa sisämaan asutusta. Käyttökelpoista vesireittiä merelle ei kuitenkaan ole, koska Kokemäenjoki on matala, kivikkoinen ja siinä on runsaasti koskia.

Hämeen Härkätie

Härkätie kulkee laajan Tammelan ylängön halki. Ylänkö on vedenjakajaseutua ja ollut aina harvaan asuttua. Turusta lähdettyä tie seuraa Aurajokea Kaarinan ja Liedon kirkoille, sitä Paimionjokivartta Tarvasjoen, Marttilan ja Kosken kautta Somerolle. Somerolta alkaa pitkä metsäinen ylänköosuus, jossa ennen Hämeenlinnaa ei ole muita merkittäviä taajamia kuin Renko.

1960-luvun alkuun saakka Härkätie oli valtatie 10. Uusi kymppitie seuraa Härkätien linjausta Koskelle asti, mutta erkaanee siellä pohjoisemmaksi kulkien Forssan kautta Renkoon ja Hämeenlinnan eteläosia viistäen Tuulokseen. Suuri osa Härkätiestä on jäljellä, vaikkakin pirstoutuen koko joukkoon maanteitä:

  • Hihna(Vt10)-Tarvasjoki (Mt2230)
  • Tarvasjoki-Marttila-Koski-Somero (Mt2250, Mt12307, Mt2264, Mt2810)
  • Somero-Letku-Porras-Lietsa-Sotka (Mt2802, Mt2824, Mt2831)
  • Renko-Kouvala-Vuorentaka-Hämeenlinna (pohjoinen haara, Mt2855)
  • Renko-Luolaja-Hämeenlinna (Rehbinderin oikaisu, eteläinen haara, Vt10, Mt2862)


Härkätietä vuonna 1884 Tammelan Ruostejärven kohdalla. Nykyinen valtatie 2 kulkee kaakkois-luoteissuunnassa järven länsipuolella
Noin 10 kilometrin osuus Rengossa on jätetty päällystämättömäksi museotieksi

Ylinen Viipurintie Hämeenlinna-Viipuri

Hämeen Härkätie ja Ylinen Viipurintie ovat Suurelle Rantatielle vaihtoehtoinen reitti Turun ja Viipurin välillä. Ylinen Viipurintie kulkee suuren osan matkastaan helppokulkuisia ja kuivia Salpausselkän seutuja ja on saattanut olla reittinä Rantatietä helpompi.

Ylinen Viipurintie

Eteläinen haara seuraa osapuilleen nykyisten valtateiden 10, 12 ja 6 linjausta Lappeenrantaan ja edelleen Viipuriin, kuitenkin koukaten Hollolan kirkon kautta. Pohjoinen sisempää Salpausselkää kulkeva haara erkanee Lammilla kohti Vääksyä ja ylittää Kymijoen Vuolenkoskella, kulkee Jaalan ja Tuohikotin kautta ja yhtyy eteläiseen haaraan Lappeenrannan tienoilla.

Valtateiden solmupaikka Lammi vuonna 1938. Nelostie ja valtatie 12 — Ylisen Viipurintien reitti — leikkaavat Lammin Jahkolassa. Hämeenlinnaan vievä valtatie 10 haarautuu Tuuloksen Syrjäntakana.
Vuolenkoski vuonna 1877. Lauttareitti kulkee virtauksen takia kosken yläpuolella. Vuolenkoski sai sillan vuonna 1935 ja se ylittää kosken kapeimmasta kohdasta.

Suuri Savontie Hämeenlinna-Savonlinna

Suuri Savontie on valmistunut ilmeisesti 1470-luvulla samalla kuin Olavinlinnakin. Tie haarautuu Ylisestä Viipurintiestä ainakin Lahden tienoilla ja siitä ilmeisesti on ollut myös pohjoisempi haara Vääksyn kautta. Savonlinnaan tie kulkee osapuilleen valtatien 5 ja valtatien 14 reittiä. Pertunmaan kohdalla uudempi linjaus kulkee Pertunmaan kirkonkylän kautta vanhemman linjauksen sijoituttua nykyisen nelostien eteläpuolelle Kuortin-Koirakiven-Miekansalmen reitille. Kuortin-Koirakiven tie on nykyisin museotienä.

Suuri Savontie

Turun rauhassa vuonna 1743 Savonlinna jäi Venäjän puolelle ja Suuri Savontie katkesi Rantasalmelle ja osuus Savonlinnaan surkastui.

Lahden ja Vierumäen välillä vanhin tielinja mutkitteli nykyisen moottoritien ja vanhan valtatien välillä. Tie on nykyisin Mt14085.
Suuren Savontien mutkittelua nykyisen viitostien eteläpuolella Kuortin ja Koirakiven välillä, Mt15023

Huovintie Ulvila-Turku/Koski

Varsinais-Suomessa esiintyy koko joukko Huovintie-nimisiä teitä. Mitään "virallista" Huovintietä ei ole ollut, vaan nimitykset ovat kansan suusta. Tässä keskitytään vuonna 1365 kaupunkioikeudet saaneen Ulvilan ja Turun välisestä Säkylän Pyhäjärven itäpuolta kulkevasta reitistä, josta on haara Hämeen Härkätielle Koskelle.

Huovintie

Huovintie kulkee Ulvilasta Nakkilan ja Harjavallan kautta Köyliön itäpuolelle, jossa maantiestä 2131 – Pyhän Henrikin tiestä – on kymmenkunta kilometriä museotienä. Tie jatkuu Virttaankankaan kautta Oripäähän, josta se haarautuu Turkuun ja Koskelle.

Toisin kuin moni muinaistie, Huovintie on pudonnut valtakunnallisesta pääosin paikalliseksi väyläksi. Muutos on alkanut jo 1600-luvulla. Uusi tieverkko on syntynyt jonkin verran Huovintiestä sivuun. Eritoten Oripään-Kosken välinen osuus on nykyisin pikkuteitä.

Huovintietä pikkutienä Mellilässä
Pyhän Henrikin tietä Köyliössä

Ulvilan-Korsholman Rantatie

Kulkutie Ulvilasta Pohjanmaan rannikkoa pitkin Korsholmaan on mainittu Tietin asiakirjassa. Reittinä tie on ollut lähinnä surkea: Maasto ja meren lahdet ovat tuottaneet vaikeuksia, ja siksi reitti on ollut käytössä ennen kaikkea talvitienä. Myös matkustavaisten palvelut olivat heikonlaiset: Ulvilan ja Närpiön välillä ei ollut ainoatakaa kestikievaria eikä nimismiehentaloa. Niinpä viimeistään 1600-luvulla liikenne siirtyi pitemmälle, mutta helppokulkuisemmalle Kyröskankaan tielle.

Ulvilan-Korsholman Rantatie

Rantatie palasi tunnettujen teiden joukkoon 1700-luvun loppupuolella valtiovallan komennettua tienrakennukseen ensin Porista Kristiinankaupunkiin ja myöhemmin Vaasaan saakka. Maankokohoamisen takia Ulvila oli menettänyt satamansa ja seudun uudeksi keskuspaikaksi tuli vuonna 1558 perustettu Pori, jolle Ulvilan vuonna 1365 saadut kaupunkioikeudet siirrettiin.

Kyröskankaan tie Hämeenlinna-Tammerkoski-Korsholma

Maamme huomattavimpia maanteitä oli Hämeenlinnasta Korsholmaan kulkenut sisämaan tie. Sitä on myöhemmin nimitetty myös Yliseksi Vaasan tieksi. Tiestä haarautuivat Kokemäenjoen kautta Pirkkalasta Huittisten kautta Ulvilaan ja Hämeenkyröstä Mouhijärven kautta Karkkuun kulkeneet tiet. Joissain lähteisssä esitetään Hämeenlinnan-Tammerkosken-Huittisten-Ulvilan reitti pääreittinä ja Kyröskankaan tie sen haarana.

Tie kulki Hämeenlinnasta Hämeen isojen järvien itäpuolta Hattulan, Pälkäneen, Kangasalan ja Messukylän kautta Tammerkoskelle, nykyisin Tampereelle.

Hattulan Pyhän Ristin kirkko oli keskiajan tärkeitä pyhiinvaelluspaikkoja, jonne tultiin Varsinais-Suomesta saakka; Hämeenlinnaan saakka Hämeen Härkätietä.

Hattulan Pyhän Ristin kirkko

Tammerkoskelta Hämeenkyrön kautta Ikaalisiin seurattiin Kokemäenjokea ja Kyrösjärven reittiä. Ikaalisten tienoilta kesä- ja talvireitti haarautuivat. Talvitie seurasi vesistöjä Parkanon ja Jalasjärven kautta Kurikkaan. Eteläisempi kesäreitti kulki helppokulkuisempaa Hämeenkangasta ja Pohjankangasta Jämijärvelle, Karvialle ja edelleen Kauhajoelle ja Kyrönjokivartta Kurikkaan ja edelleen Laihianjokivartta Korsholmaan.

Kyröskankaan tie ja sen haarat

Kesäreitistä tuli aikaa myöden hyvin suosittu ja sitä ruvettiin 1600-luvulla parantamaan maantieksi. Viimeistään 1700-luvun alusta tunnetaan haara Hämeenkyröstä Mouhijärven kautta Karkkuun ja Huittisten Lauttakylään. Tätä pidettiin aikoinaan parhaana reittinä Turun ja Vaasan välillä.

Kesäreitti on kuitenkin hiipunut, koska maantie Vaasaan on tehty pohjoista linjausta seuraten.

Kesäreittiä Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuistossa 2007

Kyröskankaan tie on ollut ennen kaikkea Kolmostien linjauksen pohjana. Hämeenlinnan-Tampereen osuus on nykyisin kantatie 57 Hämeenlinna-Laitikkala(Pälkäne) ja valtatie 12 Laitikkala-Tampere. Haara Pirkkalasta Huittisiin on osa valtatietä 12 edelleen valtatie 2 Ulvilaan. Hämeenkyrön-Mouhijärven-Karkun-Vammalan maantiestäkin suunniteltiin valtatietä 1930-luvulla, mutta suunnitelma ei toteutunut. Tie on nykyisin seututie 249.

Valtatie 12 kiertää nykyisin Vehoniemenharjun

Hiidentie Hämeenlinna-Akaa-Lempäälä-Tammerkoski

Suuren Vanajanselän länsipuolelta Hämeenlinnasta Tammerkoskelle kulkenut Hiidentie on ollut tärkeä Hämeen paikallisreitti. Tie on ollut kestikievarein varustettu 1500-luvulla, mutta 1700-luvun puolessa välissä se on taantunut vain vaivoin kuljettavaksi. 1800-luvulle tultaessa tietä on taas kunnostettu.

Hiidentie

Nykyinen Kolmostie Hämeenlinnan ja Tampereen välillä seuraa Hiidentien reittiä.

Hiidentie on suurelta osin säilynyt, vaikkakin pirstoutunut. Reittiä Lempäälässä, jossa ylitettiin vesistö

Viipuri-Olavinlinna

Viipurin ja 1400-luvun lopulla rakennetun Olavinlinnan välillä pääasiallinen kulkutie oli Saimaa: Viipurista meren ja Saimaan välisen kannaksen poikki oli teitä ja vesiä pitkin kuljettiin loppumatka.

Kuitenkin on olemassa tiedonrippeitä siitä, että Saimaan länsipuolitse olisi ollut jokin maantien kaltainen reitti Savitaipaleen ja Ristiinan kautta ja reitti olisi jossain yhdistynyt Suureen Savontiehen. Itäpuoleltahan ei päässyt, koska alueen halkaisi Pähkinäsaaren rauhan raja. Seutu muutenkin oli vuosisatojen ajan toistuvien rajasotien raskauttama.

Viipuri-Savonlinna 1500-luvulla

Eräissä lähteissä mainitaan myös tieura Ruokolahdelta Puumalan kautta Savonlinnaan, jonka on arveltu olleen olemassa jo 1400-luvulla. Siitä muodostui myöhemmin Savonlinnan postitie, joka on mainittu postiteiden kartassa 1630-luvulla jo ennen Savonlinnan kaupungin perustamista.

Ruotsin ja Venäjän raja siirtyi idemmäs Täyssinän ja Stolbovan rauhanteoissa vuonna 1595 ja 1621. Tämä mahdollisti kulun Saimaan itäpuoleltakin. Uusia merkittäviä teitä ei syntynyt kuitenkaan kuin 1700-luvun alussa, jolloin käytiin suurta Pohjan sotaa, johon liittyi isovihaksi kutsuttu venäläismiehitys vuosina 1713-1721. Venäläiset joukot rakensivat sotilastieksi tien Savonlinnasta itään Punkaharjua pitkin. Tämä on myöhemmin syntyneen Viipurin-Savonlinnan valtatien 14 reitti.

Uuden ajan tiet

Huittinen-Urjala-Toijala

Vanha Laukaan tie Pälkäne-Sahalahti-Länkipohja-Jämsä-Laukaa

Kangasala-Orivesi

Postitie Turku-Kustavi

Kokemäki-Virttaa

Hämeentie Helsinki-Hämeenlinna

Meritie Hämeenlinna-Loppi-Vihti-Espoo/Raasepori

Savonlinna-Kuopio-Kajaani

Orivesi-Uusikaarlepyy

Kuningas Kustaa II Aadolf määräsi perustettavaksi Lapuanjoen suuhun Uudenkaarlepyyn kaupungin vuonna 1617 ja kaupunkioikeudet uusi kaupunkin sai vuonna 1620. Kaupungin kauppapiiriä oli koko Lapuanjokivarsi ja se laajeni Suomenselän vedenjakajan taakse Ruovedelle saakka. Tästä syntyi tarve rakentaa tie, ja urakkaan määrättiin lapualaiset talonpojat. Tästä komennosta syntyi erimielisyyttä, jotka ratkottiin käräjillä asti. Suomenselältä Ruovedelle urakka oli ruovetisten vastuulla. Tietä rakennettiin kymmeniä vuosia ja vasta vuonna 1695 oli valmista.

{{{2}}}

Koska jo 1600-luvun alkupuolella oli dokumentteja Messukylän-Teiskon-Ruoveden tiestä, uusi tie synnytty vaihtoehtoisen reitin Tampereelta Pohjanmaan rannikolle.

Vuosisadan loppupuolella orivetiset ryhtyivät kaupoille. Orivesi ilmoitti vuonna 1682, että pitäjän talonpojat rakentavat maantien Orivedeltä Ruovedelle sillä edellytyksellä, että Juupajokiset ottavat sen hoitaakseen. Näin syntyi nykyinen kantatie 66 Orivedeltä Lapualle. Lapuan ja Uudenkaarlepyyn välinen reitti on nykyisin valtatietä 19 ja seututietä 749. Messukylän-Teiskon-Ruoveden reitti on seututie 338.

Suomen tiekartta 1940. Valtatie- ja kantatienumerointi ei vielä näy kartassa.