Teiden luokitus Suomessa

Tiet luokitellaan käyttötarkoituksensa ja liikenteellisen merkityksensä perusteella useaan eri luokkaan. Kuhunkin luokkaan kuuluvat tiet numeroidaan tietyllä tavalla, jotta tien luokka käy ilmi suoraan sen numerosta.

Tieluokat ovat seuraavat:

• Valtatiet palvelevat valtakunnallista ja maakuntien välistä pitkämatkaista liikennettä. Valtatiet numeroidaan numeroin 1-39. Tällä hetkellä käytössä ovat valtatiet 1-29. Liikennemerkeissä valtateiden numero on valkoinen numero punaisella pohjalla.
• Kantatiet täydentävät valtatieverkkoa ja palvelevat maakuntien liikennettä. Kantatiet numeroidaan numeroin 40-99. Liikennemerkeissä kantateiden numero on musta numero keltaisella pohjalla.
• Seututiet palvelevat seutukuntien liikennettä ja liittävät näitä valta- ja kantateihin. Seututiet numeroidaan numeroin 100-999. Liikennemerkeissä seututeiden numero on musta numero valkoisella pohjalla.
• Yhdysteitä ovat muut valtion ylläpitämät tiet kuin valtatiet, kantatiet ja seututiet. Yhdystiet numeroidaan numeroin 1000-19999. Liikennemerkeissä nelinumeroisten yhdysteiden numero on valkoinen numero sinisellä pohjalla. Viisinumeroisia numeroita ei merkitä liikennemerkkeihin.Yhdysteiden numeroa ei yleensä näytetä suunnistustauluissa.
• Paikallistiet ja kadut ovat kuntien ylläpitämiä teitä.
• Yksityisteitä hallinnoi tiekunta. Termi "yksityistie" on hieman harhaanjohtava, koska myös kunta tai valtio voi olla yksityistien osakas

Maantielain mukaan liikenne- ja viestintäministeriö määrää, mitkä tiet ovat valta- ja kantateitä. Liikennevirasto määrää, mitkä tiet ovat seutu- ja yhdysteitä.

Lisäksi ministeriö määrää, mitkä tiet ovat valtakunnallisesti merkittäviä runkoteitä. Runkoteiden määrääminen on poliittisesti arka operaatio, minkä takia sitä ei tehty maantielain voimaan astumisen yhteydessä vuonna 2005 vaan vasta vuonna 2019 voimaan tulleella asetuksella.

Tie voi olla lisäksi osa eurooppateiden verkkoa. Eurooppatie ei ole osa tieluokitusjärjestelmää, vaan se on eräänlainen tiehen liittyvä lisätieto ja -opastus. Kullakin eurooppatiellä Suomessa on siis myös kansalliseen luokituksen perustuva numero. Eurooppateiden numerointi perustuu nykyisin siihen pääperiaatteeseen, että pohjois-eteläsuuntaiset tiet ovat numeroiltaan parittomia ja numerot kasvavat lännestä itään. Itä-länsisuuntaiset tiet ovat parillisia ja numerot kasvavat pohjoisesta etelään. Kovin tarkasti tätä periaatetta ei voida maantieteellisten syiden takia soveltaa. Lisäksi pohjoismaissa numeroinnin toteutus on tehty periaatetta venyttäen, koska 1990-luvun alussa etenkin Ruotsi ja Norja halusivat pitää kiinni "saavutetusta edusta", eli alkuperäisen numerointijärjestelmän mukaisista "hyvistä" pieninumeroisista teistä E4 ja E6. Tällä hetkellä Suomen alueelle on eurooppateinä käytössä tiet E4, E8, E12, E18, E45, E63 ja E75. Lisäksi tien E67 pohjoinen päätepiste on Helsinki, mutta tämä numero ei näy liikennemerkeissä. Liikennemerkeissä eurooppateiden numero on valkoinen E-kirjain ja tien numero vihreällä pohjalla.

Eurooppaan on määritelty lisäksi TEN-verkko eli Trans European Network. Se käsittää maanteiden lisäksi keskeiset rauta- ja meritieyhteydet. Suomen teistä TEN-verkkoon kuuluvat eurooppatiet E4:ää, E8:aa ja E63:n pohjoisosaa lukuun ottamatta, valtatie 5 Heinolan ja Kuopion välillä sekä neljä itärajalle kulkevaa reittiä (valtatie 6, valtatie 13 Helsinki-Lappeenranta-Nuijamaa, valtatie 9 Kuopio-Joensuu-Niirala, valtatie 22, kantatie 89 Oulu-Vartius ja kantatie 82 Rovaniemi-Kemijärvi-Kelloselkä). Tien kuulumista TEN-verkkoon ei mitenkään merkitä liikennemerkein.

Liikenne- ja viestintäministeriö voi määrätä tien moottoritieksi tai moottoriliikennetieksi, mikäli tie täyttää näille tietyypeille asetetut vaatimukset. Suomessa ei ole käytössä Keski-Euroopassa laajasti käytettä järjestelyä numeroida moottori- ja moottoriliikennetiet omilla numeroillaan, vaan nämä tiet voivat luokaltaan olla valta-, kanta-, seutu- ja yhdysteitä. Kaikki nelikaistaiset maatiet eivät ole moottoriteitä.