Valtatie 21

Kohteesta Tiet
Loikkaa: valikkoon, hakuun


21 E8

Valtatie 21 Tornio-Kilpisjärvi, 459 km


E45 Kaaresuvanto-Palojoensuu


Pohjakartta Maanmittauslaitos

Reittikartta

Tiekuvaus_0021.png

Geometriaa

Tien Mutkaisuusprofiili

Suunnanmuutoksia alle 30°/km 293 km 63 %
Suunnanmuutoksia alle 30°-60°/km 150 km 32 %
Suunnanmuutoksia yli 60°/km 24 km 5 %

Border


Kuvaus

Valtatie 21 kulkee Suomen ja Ruotsin välistä rajaa pitkin Tornionjokilaaksossa ja pohjoisempana Muonionjoen ja Könkämäenon vartta. Pellon ja Kolarin välillä tie kulkee sisämaassa. Rajanylitykset Ruotsiin siltaa pitkin Torniossa, Ylitornion Aavasaksalla, Pellossa, Kolarissa, Muoniossa ja Kaaresuvannossa sekä jäätietä pitkin muun muassa Turtolassa. Rajanylitys Norjaan Kilpisjärvellä.

Varsin hyväkuntoista tietä. Kohtalaisen paljon lyhyitä nopeusrajoituksia kylien kohdalla. Kaaresuvannon ja Kilpisjärven välillä kapeampia osuuksia. Tie on koko matkaltaan numeroitu myös eurooppatieksi E8.

Kaaresuvannon ja Kilpijärven välistä tietä
Kilpisjärvi ja uhkea Saanatunturi
Tien eteläosaa Tornion pohjoispuolella
Napapiiri ylitetään Pellon Juoksengissa. Nelostien varren turististipyydyskeskittymään verrattuna ylitys tapahtuu verraten kevyin seremonioin.

Norjan rannikon kalakuljetukset aiheuttavat ongelmia etenkin talvisin. Kuljetukset hoituvat nykyisin lähinnä itäeurooppalaisin voimin. Kalusto on joskus vähän niin ja näin ja kuljettajan taidot yleensä vähän niin ja näin. Talvikeli, nollatason osaaminen ja itäeurooppalainen liikenneasenne ovat varsin riskialtis yhdistelmä. Paikalliset asukkaat ovat arvostelleet tilannetta etenkin Käsivarressa, koska ainoa tie Valtatie 21 on usein suljettu tuntikausien ajaksi, kun ulos ajaneita rekkoja nostellaan kuiville. Onpa sanastoon pesiytynyt uusi sanakin, "girteka", liettualaisen kuljetusyhtiön mukaan. Tällä hetekan ja monon kaltaisella yleisnimellä on halveksuva sävy eikä sillä tarkoiteta pelkästään Girtekan kuljettajia.

Aika monta lapionheilautusta tarvitaan, ennen kuin tuo on tiellä takaisin.
Liettualaiselle on sattunut lipsahdus alkavan talven ensimmäisillä liukkailla.

Historiaa

Tornionjokivarren tie Torniosta pohjoiseen on vanha väylä. Jonkinlaisen tien rakentaminen Torniosta väylän vartta pohjoiseen Turtolaan aloitettiin 1820-luvulla, mutta valmista oli vasta 1860-luvulla. Muonioon asti päästiin 1890-luvulla ja Enontekiön Hettaan asti tie valmistui vuonna 1905. Rajajokivarren tietä jatkettiin Palojoensuusta Karesuvantoon vuosina 1936-1938. Kaaresuvannosta kulki lautta joen Ruotsin puoleiselle rannalle Karesuandoon. Samoihin aikoihin tietä parannettiin muutenkin; muun muassa poistamalla kaikki lossit Tornion ja Kolarin väliltä.

Tornion ja Haaparannan välille valmistui maantiesilta vuonna 1930. Tällöin tilanne oli mielenkiintoinen: Tornion kaupungista oli kiinteä tieyhteys Ruotsiin, mutta ei Tornionjoen päähaaran poikki Suomeen. Tämä tilanne jatkui vuoteen 1939 asti, jolloin vuonna 1935 aloitettu Tornionjoen sillan rakentaminen saatiin päätökseen. Ennen maantiesiltaa oli vuonna 1887 valmistunut kävelysilta, ns. Handolinin silta. Sen rakennutti lennätinreviisori Carl Handolin. Tämän yksityisen sillan käytöstä perittiin maksu.

Tietä uusittiin vuosina 1926-1929 Tornion ja Kolarin välillä.

Vuonna 1938 nimettiin valtatieksi 21 tie Kemin maalaiskunnan Laurilasta Tornion kautta Muonioon.

Jatkosodan aikana rakennettiin sotilastieksi Kaaresuvannon ja Kilpisjärven välille tie. Tie oli kevyellä kalustolla läpi ajettavassa kunnossa vuonna 1942, mutta saksalaisten perääntymisen aiheuttamat vauriot viivästyttivät tien valmistumista aina vuoteen 1946 asti.

Sotien jälkeen tie rakennttiin uudelleen, ensin vuosina 1951-1956 Torniosta Ylitorniolle. Kaulirantaan uusi tie ulottui vuonna 1961. Pellon ja Kolarin välillä rakennettiin osuus Pello-Sieppijärvi vuosina 1958-1960. Kihlankiin Kolarin pohjoispuolelle päästiin vuonna 1964, mutta sinne loppuivat työt viideksi vuodeksi suuntauserimielisyyksien vuoksi. Kangosjoelle Muonion eteläpuolelle uusi tie ulottui vuonna 1971. Kangosjoen-Muonion-Palojoensuun osuus oli rakennettu jo vuosina 1963-1968. Nämä 1950- ja 1960-luvun työt eivät riittäneet, merkittäviä parannustöitä on tehty 1980-luvulle asti.

Pisimmillään tie 21 oli kulkiessaan Kemin maalaiskunnan, nykyisen Keminmaan, ja Kilpisjärven väliä. Suomen liityttyä vuonna 1965 yleiseurooppalaiseen eurooppatiesopimukseen osuus Tornio-Kilpisjärvi sai numeron E78 ja osuus Kemin maalaiskunta-Tornio oli osa tietä E4. Vuonna 1992 järjestelmä uusittiin perinpohjaisesti ja E78 muuttui tieksi E8.

Keminmaan ja Tornion välinen moottoritie valmistui vuonna 2001. Tässä yhteydessä tie Keminmaalta valtakunnanrajalle Tornioon numeroitiin valtatieksi 29 ja valtatie 21 lyheni viitisentoista kilometriä alkamaan Torniosta. Eurooppatienumerointiin tuli muutos vuonna 2002, kun E8 jatkettiin Turkuun asti. Tällöin Keminmaan ja Tornion välinen E4-numerointi muuttui E8-numeroinniksi ja E4 Suomessa on enää kilomerin mittainen osuus Tornionjoen itärannalta rajalle.

Kemin ja Tornion välinen alue ennen numerointireformia ja moottoritietä. Fennia-tiekartasto 1977

Skisma E45-tiestä

Ruotsi naapureilleen kertomatta lähti ajamaan 2000-luvun alussa kansallisen tiensä 45 muuttamista europpatieksi 45. Niinpä YK:n Euroopan talouskomissio päättikin hyväksyä Ruotsin lähettämän ehdotuksen, jossa pohjoiseksi päätepisteeksi mainittiin Karesuando. Suomi totesi viileästi, että Suomen puoleisen kylän nimi on Kaaresuvanto, eli päätös ei koskenut Suomea lainkaan. E45:n ja E8:n välille jäi 800 metrin mittainen aukko. Sen verran Suomi antoi periksi, että Kaaresuvannosta Ruotsiin kulkevan tien alkuun armollisesti laitettiin katkoreunaviitta E45-tielle.

Varsin paikalliset organisaatiot ja viranomaiset sekä Suomessa että Norjassa rupesivat esittämään, että E45-numerointi pitää ulottaa Altaan. Ajatus on ilmeisesti se, että eurooppatie tuo paikkaseudulle maallista mammonaa, jota ilman jäätäisiin ilman. Jopa Ylitornion kunta oli mukana tukemassa hanketta, vaikka kirkonkylältä on lähimpään E45-tien ehdotettuun pisteeseen matkaa saman verran kuin Helsingistä on Poriin. Valtakunnalliset viranomaiset vastasivat jäätävään tyyliin.

Ajat kuitenkin muuttuivat. Vuonna 2015 Suomi ja Norja lähettivät yhteisen ehdotuksen numeroinnin jatkamiseksi, suunnitelma hyväksyttiin loppuvuodesta 2016 ja toimeenpano alkoi vuonna 2017.

E45:n reitti Suomessa Käsivarren poikki