Valtatie 5

Kohteesta Tiet
Loikkaa: valikkoon, hakuun


5

Valtatie 5 Heinola-Sodankylä, 905 km


E63 Kuopio-Sodankylä

4 5 Helsinki-Kuopio-Kuusamo-Sodankylä 1053 km

Heinola-Iisalmi
Iisalmi-Kuusamo
Kuusamo-Sodankylä
Karttapohja Maanmittauslaitos Yleiskartta 1:4.500.000 2010

Tiekuvaus_0005.png

Geometriaa

Tien Mutkaisuusprofiili

Tieosuus Lusi-Iisalmi

Suunnanmuutoksia alle 30°/km 240 km 73 %
Suunnanmuutoksia alle 30°-60°/km 82 km 25 %
Suunnanmuutoksia yli 60°/km 8 km 2 %

Border

Tieosuus Iisalmi-Kuusamo

Suunnanmuutoksia alle 30°/km 240 km 73 %
Suunnanmuutoksia alle 30°-60°/km 83 km 25 %
Suunnanmuutoksia yli 60°/km 8 km 2 %

Border

Tieosuus Kuusamo-Sodankylä

Suunnanmuutoksia alle 30°/km 101 km 40 %
Suunnanmuutoksia alle 30°-60°/km 121 km 48 %
Suunnanmuutoksia yli 60°/km 29 km 12 %

Border

Vaihtoehtoisia reittejä

Päätepisteet Kautta Tiet Matka
Helsinki-Sodankylä
Kuopio-Kajaani-Kuusamo-Kemijärvi

4 5 1053
Oulu-Rovaniemi

4 965
Helsinki-Kuusamo
Kuopio

4 5 816
Oulu

4 20 829
Helsinki-Kuopio
Mikkeli

4 5 398
Joutsa-Toivakka-Suonenjoki

4 618 13 9 5 391
Joutsa-Kangasniemi-Pieksämäki

4 616 447 23 72 9 5 396
Helsinki-Mikkeli
Lahti

4 5 233
Kouvola

7 6 15 247

Kuvaus

Viitostie on nelostien ja kasitien ohella valtakunnan tärkeitä pitkiä pohjois-eteläsuuntaisia väyliä. Se halkoo Savoa, Kainuuta ja itäistä Lappia. Nelos- ja viitostiet ovat ainoat valtatiet, jotka kohtaavat kahdesti. Tie on numeroitu eurooppatieksi E63 Kuopion ja Sodankylän välillä.

Viitostie on nykyisin viitoitettu alkamaan Helsingin sijaan Heinolan Lusista. Lusissa sijaitsevaa moottoritien loppuosuutta ja Kuopion ympäristön moottoritietä lukuun ottamatta tie on kaksikaistaista valtatietä. Lusin ja Mikkelin väli on valtaosin parannettu (eli rakennettu uudelleen), koska 1950-luvulta peräisin ollut tien profiili on auttamatta vanhentunut. Tiellä on useita ohituskaistapareja.

Tästä viitostie alkaa. Heinolan Lusin liittymässä nelostie haarautuu kohti pohjoista ja moottoritien numero muuttuu 4:stä 5:ksi

Mikkelin pohjoispuolella tie on osin vanhaa 1950-luvun tietä ja osin uutta tietä. Moottoritie ulottuu Vehmasmäestä Kuopion eteläpuolelta Siilinjärvelle Kallaveden ylittäviä siltoja lukuun ottamatta. Kuopion pohjoispuolella tie on liikennemääriinsä nähden heikkotasoinen Kajaanin korkeudelle asti. Kajaanista Kemijärvelle tie on leveähköä ja vähäliikenteistä. Kemijärven ja Sodankylän osuus on maantiestä numerokilvet vaihtamalla tehtyä valtatietä, eikä aivan samalla tasolla kuin etelämpänä.

Kuusamon-Kemijärven-Sodankylän välillä tiellä on yleensä varsin runsaasti poroja

Tuulilasivideoita

Historiaa

Varhaista historiaa

Tie on syntynyt vähitellen asutuksen levitessä lounaisesta Suomesta sisämaahan. Varhaisimpia teitä seudulla on ollut Suuri Savontie Hämeenlinnan ja Savonlinnan välillä. Tie on helpompien vesistöylitysten takia kulkenut Pukkilanharjun kautta ja yhtynyt nykyisen viitostien maastokäytävään jossain Pertunmaan tienoilla. Suurelle Savontielle on esitetty myös tarkemmin viitostietä seuraava reitti Hollolan ja Heinolan kautta. Tämä viimeksi mainittu reitti on vakiitunut viimeistään Ruotsin vallan loppupuolella.

Eräänlainen Suuren Savontien jatke on ollut jo 1500-luvulla tunnettu Savonlinnan ja Oulun välinen maantie, joka on kulkenut Joroisten, Maaningan ja Pielaveden kautta Oulujärven rantaan ja Säräisnimemeltä Oulujoen vartta alas. 1600-luvulta on tietoja jonkintasoisesti tiestä Juvalta Joroisten, Leppävirran ja Kuopion kautta Iisalmeen.

Varhaiset tiet olivat enemmänkin ratsupolkuja.

1700-luvulla käytiin kiistaa siitä, jatkuuko teiden pääsuunta Iisalmesta Oulujärven länsipuolelle Vuolijoen kautta Säräisniemelle vai itäpuolta Sukevan kautta Kajaaniin. Asiasta jahkailtiin kymmenet vuodet, kunnes vuonna 1775 perustettiin Oulun lääni. Maaherralle syntyi intressi päätösten tekoon ja tie Iisalmesta Ouluun päätettiin rakentaa etelämpää, Pulkkilan, Rantsilan ja Temmeksen kautta. Linjaus on edelleenkin olemassa kantatienä 88 ja nelostienä.

Ruotsin vallan lopun aikaan rakennettiin uusia tieyhteyksiä lähinnä Pohjanmaan rannikkokaupunkeihin. Sodan uhan takia itäisen Suomen tienrakennus suurelta osin loppui 1700-luvun loppupuolella. Kajaaniin oli edelleekin kulku vain Oulun suunnasta ja sekin suurelta osin Oulujärven ylitse.

Kysymys Iisalmen tien jatkosta nousi uudelleen esiin vuonna 1819, kun seutukunnalla matkaillut Keisari Aleksanteri I totesi tieolot kehittämistä kaipaaviksi. Iisalmen-Kajaanin tie Sukevan kautta valmistui vuonna 1828, jos kohta sen laadussa olikin ollut parantamisen varaa.

Kajaanista Ristijärven kautta Hyrynsalmelle rakennettiin maantie vuosina 1863-1866. Hyrynsalmella tie yhtyi 1830-luvulta 1850-luvulle rakennettuum Vaalan-Hyrynsalmen tiehen. Samoihin aikoihin vuonna 1862-1864 rakennettiin tie Hyrynsalmelta Suomussalmelle.

Kuusamosta pohjoiseen Ala-Kitkalle kulkeva tie rakennettiin vuosien 1849-1855 välisenä aikana.

Vuoden 1938 linjaus

Alkuperäinen vuonna 1938 määritelty viitostie ulottui Helsingistä Kemijärvelle.

Tie kulki Helsingistä yhdessä nelostien kanssa Tuusulan Hyrylään, josta Järvenpään, Mäntsälän, Mallusjoen ja Orimattilan kautta Lahteen ja edelleen Ahtialan ja Vierumäen kautta Heinolaan. Nämä tiet nykyisin ovat numeroiltaan 45 (Helsinki-Hyrylä), 145 (‑Järvenpää), 1456 (‑Kellokoski-Mäntsälä), 140 (‑Kaukalampi), 1633 (‑Mallusjoki), 1635 (‑Tönnö), 164 (‑Orimattila), 167 (‑Lahti) ja 14085 (Lahti-Ahtiala-Seesta-Vierumäki).

Valtatie 5 Helsingin ja Heinolan välillä vuonna 1938
Valtatie 5 Orimattilassa
Vanhan maantien mutkia Mäntsälän ja Orimattilan välillä. Peruskartta 1956.

Heinolan jälkeen tie kulki varsin tarkasti nykyistä tielinjaa seuraten. Merkittävimmät poikkeukset ovat vanhan tien reitti Kuortista Pertunmaan kirkonkylään ja Mäntyharjun Uutelaan (nykyiset tiet 426 ja 428 sekä Toivolan-Uutelan paikallistie 15087) sekä Kuusamossa Yli- ja Ala-Kitka-järvien välissä (tiet 9541 ja 18896).

Kuopio ennen sotia

Kuopio oli 1920-luvulla maantieliikenteen pussinperä, koska se sijaitsee Kallaveteen pistävällä niemellä. Kaupungista pohjoiseen suuntautuva liikenne ylitti Kallaveden Kelloniemen ja Ranta-Toivalan välillä liikennöineellä käsikäyttöisellä lossilla. Lossiväli oli peräti neljän kilometrin mittainen, hankala ja vaarallinen. Se poistettiin käytöstä vuonna 1902 rautatien valmistuttua. Tämä ratkaisu kuitenkin kävi autoistumisen lisääntyessä huonoksi ja vuonna 1922 aloitettiin autojen kuljetus junavaunuissa Kallaveden yli. Tämäkään ei ollut kovinkaan kelvollinen järjestely ja seudulle yhä kiihkeämmin vaadittiin kunnollista tietä. Tien rakentaminen aloitettiinkin ja Kallan tieksi nimetty tie vihittiin käyttöön vuonna 1932.

Kuopin seutu vuoden 1923 yleiskartan kuvaamana
Ensimmäiset Kallansillat vuonna 1947. Huomaa avattavan sillan yhteinen osuus maantielle ja rautatielle.
Kuopio 1944, taloudellinen kartta. Kartasta käy ilmi Kallansiltojen käyttö rautatie- ja maantiesiltana.

Kajaanista pohjoiseen

Itsenäisyyden alkaessa tie ulottui Hyrynsalmelle asti ja tietä Suomussalmelle oltiin rakentamassa. Tämä osuus valmistui vuonna 1922. Tietä Kuusamoon rakennettiin sekä etelän että pohjoisen suunnasta. Osuus Suomussalmi-Pisto valmistui vuonna 1932 ja Kuusamo-Pisto vuonna 1934. Kuusamon ja Lämsän välille 1936 valmistuneen tien avaamisen jälkeen yhteys Kuusamosta Kemijärvelle oli olemassa. Kemijärveltä pohjoiseen oli valmistunut tie Pelkosenniemelle vuonna 1935, mutta Pelkosenniemen ja Sodankylän välinen maantie valmistui vasta vuonna 1956.

Suomussalmella tie kulki Kirkonkylän kautta, mutta kahden lossin välttämiseksi tie siirrettiin Kiantajärven länsipuolelle.

Suomussalmi, Suomen Tiekartta 1939
Suomussalmi, Autoilijan Tiekartta 1958

Helsinki-Lahti

Lahden seutu vuonna 1947. Suomen tiekartta 5, Maanmittaushallitus. Nykyiset päätiet merkitty vihreällä

1950-luvulla tieverkon uusimisen myötä valmistuivat Helsingin ja Lahden välinen valtatie ja tiet Lahdesta Päijänteen molemmin puolin. Tällöin viitostie siirtyi uudelle reitille Lahden ja Helsingin välille. Vuonna 1963 myös nelostie linjattiin Lahden kautta ja valtatiet 4 ja 5 ja haarautuivat Lahden keskustan pohjoispuolella Holmassa. Holman risteyksestä tuli autoistumisen nopeasti edetessä maankuulu viikonloppuruuhkien pullonkaula.

Vuonna 1959 valmistunut Helsingin ja Lahden välinen osuus teki Lahdesta tuolloin Helsingistä kaukaisimman kaupungin, joka sijaitsi kestopäällystetyn tien päässä.

Numeroinnin katkaisu ensin Lahteen

1970-luvun lopulla kakkos-, viitos- ja kuutosteiden numerointi Helsingistä alkaen katkaistiin ja siirrettiin alkamaan vasta haarautumiskohdastaan. Viitostie siirtyi täten alkamaan Lahdesta.

Uudelleenrakentaminen

Käytännössä koko viitostie rakennettiin uudelleen 1950-1970-luvuilla. Toinen uudelleenrakentamiskierros alkoi 1990-luvulla, jolloin levennyksin ja oikaisuin ryhdyttiin parantamaan sodanjälkeisin normein rakennettua tietä. Moottori- ja moottoriliikennetietä valmistui Lahdesta Heinolan Lusiin ja pienissä paloissa lähes 50 km Kuopion ympärille. Ohituskaistatietä on rakennettu Heinolan ja Mikkelin väliin ja Joroisista pohjoiseen. Lahteen, Heinolaan, Mikkeliin, Kuopioon, Iisalmeen ja Kajaaniin on tehty ohikulkutiet.

Syyt uudelleenrakentamiseen selviävät karttoihin vilkaisemalla. Lapinlahden kohdan mutkia vuoden 1939 Suomen Tiekartassa.
Kuluntalahti Kajaanin koillispuolella vuonna 1972. Viitostie ja tuolloinen valtatie 18 kulkevat samaa linjaa ja haarautuvat, viitostie koilliseen ja valtatie 18 kaakkoon. Uusi viitostien linjaus on rakenteilla.
Nimensä takia laajojen kansalaispiirien tunnistama rautatieliikennepaikka Pöljän pysäkki sijaitsee Siilinjärvellä viitostien tuntumassa. Peruskartta 1972.
Viitostien ja valtatien 14 risteys Juvalla vuonna 1973
Viitostien ja valtatien 14 risteys Juvalla vuonna 2018
Lahden ja Vierumäen välinen oikaisu 1950-luvulla. Pohjakartta Yleiskartta 1950, päällepainatus 1960.

Heinola

Tien painajaismaisimpia pullonkauloja oli Heinolan kohta. Viitostien ja kantatien 59 liikenne sulloutui pikkukaupungin keskustaan ja viikonlopun ruuhkia vieläkin muistellaan kauhulla. Kaupunki ohitetaan nykyisin länsipuolelta moottoriteitä ja vesistön ylitykseen valmistui vuonna 1993 Tähtiniemen silta, joka on maan suurimpia.

Heinolan ympäristö vuonna 1977. Huomaa vanhat tienumerot 59 ja 60.
Heinolan keskusta vuonna 1992 hieman ennen ohitustien valmistumista. Autoilijan tiekartan tietoliite.

Heinola-Mikkeli

Heinolan ja Mikkelin välinen osuus kulki alun perin Pertunmaan kautta. Lahden ja Mikkelin välinen tie oli noin 20 kilometriä pitempi kuin nykyisin.

Heinola-Mikkeli-Juva 1950-luvun alussa. Maanteiden yleiskartta 1952

Tie oikaistiin kulkemaan etelämpää, ja Mäntyharjun Vihantasalmelle rakennettiin silta. Tuolloisten normien mukainen tie jäi kuitenkin vanhanaikaiseksi jo parissa vuosikymmenessä.

Vihantasalmen seudun oikaisuja 1950-luvulla. Suomen yleiskarttakirja 1950, päällepainatus vuodelta 1960.
Parantamatonta osuutta Mikkelin eteläpuolella vuonna 2022

Heinolan ja Mikkelin välinen osuus on uudelleenrakennettu pääosin ohituskaistatieksi.

Keskikaiteellista ohituskaistatietä Mäntyharjulla vuonna 2022
Vihantasalmen silta vuonna 2022

Mikkeli

Kysymys Mikkelin ohitustien linjauksesta oli seudulla pitkään kiistan aihe. Tien tarvetta sinänsä ei kiistetty kasvaneen liikenteen kulkiessa kaupungin keskustan lävitse. Osa esitetyistä linjausvaihtoehtoista olisi jättänyt läpikulkuliikenteen keskustan reunamille.

Esillä olleet vaihtoehtot. Toteutunut linjaus merkitty mustalla yhtenäisellä viivalla.

Tieosuus Otavasta kaupungin länsipuolelta itäpuolelle Kinnariin valmistui kaksikaistaisena neljässä vaiheessa.

Rakentamisaikataulu
Mikkeli ennen ohitustien rakentamista. Fennia-kartasto 1979.

Mikkeli-Juva

Mikkelin-Juvan osuus oli jos mahdollista vielä onnettomampi kuin Heinolan ja Mikkelin. 1950-luvun osuus Juvan lounaispuolella oli kartalla suora mutta mäkinen.

Vuosina 2018–2022 rakennettiin tieosuus uudelleen. Tietyyppi on maantieksi naamioitu moottoritie: nelikaistainen keskikaiteella varustettu valtatie. Poliittisista syistä ei moottoritielle olisi saanut rakennuslupaa, vaan projekti nimettiin viitostien parannushankkeeksi.

1950-luvun oikaisuja. Suomen yleiskarttakirja 1950, päällepainatus vuodelta 1960.
Melkeinmoottoritie vuonna 2022

Varkaus

Juvan ja Varkauden välinen vanha ja mutkainen tie korvattiin vuonna 1959 valmistuneella valtatiellä. Tämä 1950-luvun normien mukaisesti rakennettu tie kävi kuitenkin pullonkaulaksi vanhanaikaisuutensa ja lukuisten tasoliittymien takia. Se korvattiin Joroisten ja Varkauden välillä pääosin uuteen maastokäytävään sijoitetulla tiellä, jonka pituus on noin 20 km. Tieosuus valmistui vuonna 2005. Tie on kaksikaistainen ohituskaistoilla varustettu tie, jolla ei ole tasoliittymiä eikä kevyttä liikennettä. Vuoden 1959 valtatie muuttui yhdystieksi 4557.

Juvan ja Varkauden välinen osuus vuoden 1939 Suomen Tiekartalla. Nykyinen viitostie merkitty sinisellä.
Vuoden 1959 valtatietä vuonna 2009. Nykyisin tie 4557.
Viitostien 1950-luvun oikaisuja Varkauden pohjoispuolella. Suomen yleiskarttakirja 1950, päällepainatus vuodelta 1960.
Vuoden 2005 valtatietä
Varkaus 1968. Viitostie rakennettu ja kantatie 70, nykyinen valtatie 23 kohti Joensuuta. Valtatietä Pieksämäelle ei vielä ole aloitettu.

Kuopio

Kuopion pullonkauloja avattiin rakentamalla Kallan moottoritie. Ensimmäinen vaihe Jynkän ja Puijonrinteen välillä, 7,7 kilometriä, valmistui vuonna 1975.

Kuopio vuonna 1971
Kuopio vuonna 1987

Kuopion moottoritietä on jatkettu kumpaankin suuntaan. Moottoritie pohjoisen suuntaan Siilinjärvelle valmistui vuonna 1993 (avattiin keskeneräisenä liikenteelle loppuvuodesta 1991) ja etelään Hiltulanlahdelle vuonna 1994. Hiltulanlahdelta valtatien 9 risteykseen Vehmasmäkeen ulottua tie avattiin "kapeana nelikaistaisena tienä" vuonna 2000; tie on nykyisin luokiteltu moottoritieksi. Kallaveden ylitystien muutos nelikaistaisesta sekatiestä moottoritieksi valmistui vuonna 2014.

Kallan sillat vuonna 2020 kuvattuna Puijon tornista

Iisalmi

Kuopion ja Iisalmen välistä osuutta uudelleenrakennettiin lähes kahdeksan vuotta vuosina 1954-1962. Viimeisenä avattiin Siilinjärven ja Pöljän välinen osuus lokakuussa 1962.

Iisalmen itäpuolelle rakennettiin ohitustie vuosina 1994-1997 ja sen rakentamisen yhteydessä myös uusittiin nykyisiä teitä valtatie 27, kantatie 87 ja kantatie 88 yhdistävä poikittaistie.

Iisalmen tieverkko 1977. Oulun suuntaan valtatie 19, länteen kantatie 87 ja Sonkajärven suuntaan koilliseen maantie 590.
Iisalmen tieverkko 2018. Oulun suunta muuttunut kantatieksi 88, länsisuunta valtatieksi 27 ja kantatie 87 kiepsahtanut kaupungin itäpuolelle.

Kajaani

Tie kulki Kajaanin keskustan halki vuoteen 1988 asti, jolloin valmistui kaupungin etelä- ja itäpuolelta kiertävä ohitustie.

Varhaisempien aikojen tierakennuksessa ei muinaisjäännöksiä juuri kunnioitettu. Kajaanissa valtatie rakennettiin Kajaaninlinnan raunioiden päältä. Peruskartta 1952.
Tienoikaisuja Kajaanin seudulla 1950-luvulla. Viitostien lisäksi uutta linjausta on saanut valtatie 18, nykyinen valtatie 6. Vuokatin–Kuluntalahden tie on nykyisin seututie 899 ja yhdystie 8990, koska päätiereitti rakennettin myöhemmin Nuasjärven eteläpuolelle. Suomen yleiskarttakirja 1950, päällepainatus vuodelta 1960.

Jatko Kemijärveltä Sodankylään

Kemijärven ja Sodankylän välinen maantie 962 muutettiin valtatieksi 5 vuonna 1980.

Tie ulottui 1930-luvulla Kemijärveltä vain Pelkosenniemelle. Vuonna 1935 päätettiin tien jatkamisesta Kairalaan, mutta Kairalan-Sodankylän väli jäi odottelemaan pariksi vuosikymmeneksi. Rakentamispäätös tehtiin vuonna 1938, mutta erinäisten maailmanpoliittisten häiriöiden takia hanke viivästyi ja tie rakennettiin 1950-luvun loppupuolella.

Nykyinen viitostie oli maantie 962 ja nykyinen kantatie 80 maantie 953. Suomen tiekartta 1974

Kuusamon Kitkajärvet

Vanha linjaus kulki Ala-Kitka- ja Yli-Kitka-järvien välistä kannasta. Vuonna 1976 valmistui uusi linjaus Ala-Kitka-järven pohjoispuolelle Patoniemelle. Tuonaikaista nopeaa ja kustannuksia säästävää rakentamistapaa kuvaa se, että tietä jouduttiin peruskorjaamaan jo vuonna 1993.

Tien reitti Kitkojen välistä. Suomen Tiekartta 1939.
Vuonna 1974 ei enää ollut lossia. Suomen tiekartta 1974
Nykyinen reitti. Tiekartta 1983

Kun osuus oli saatu valmis, ohjelmassa seuraavana oli 30 kilometrin mittaisen osuuden uudelleenrakentaminen Patoniemeltä luoteeseen Karhujärvelle. Tämä vuonna 1980 valmistunut tie korvasi viitostien viimeisen sorapintaisen osuuden.

Nelostie Päijänteen itäpuolelle ja viitostien numeroinnin katkaisu Heinolaan

Suuressa numerointimuutoksessa Päijänteen itäpuoleinen kantatie 59 numeroitiin nelostieksi Lahdesta Jyväskylään ja tässä yhteydessä viitostien alkupiste siirtyi Heinolan Lusiin.

Vihantasalmen puusilta

Vuonna 1999 valmistui Mäntyharjun Vihantasalmelle uusi silta, joka on rakenteeltaan hyvin poikkeuksellinen: Se on liimapuupalkkirakenteinen ansassilta ja sitä pidetään pinta-alaltaan maailman suurimpana pääteiden puusiltana.

Vihantasalmen vanha silta. Museovirasto
Vihantasalmen uusi silta

Kallaveden ylitys

Vanhat kallan sillat korvattiin vuonna 1965 valmistuneella nelikaistaisella tiellä Kallaveden ylitse. Tietä ei kuitenkaan säästösyistä rakennettu moottoritieksi, vaan hidas liikenne oli päästettävä valtatielle, koska muutakaan yhteyttä ei ollut. Kallaveden läppäsillat avattiin kesäkautena yli 300 kertaa vuodessa. Ne vanhenivat teknisesti ja kävivät epäluotettaviksi. Tieyhteys rakennettiin 2010-luvun alussa kokonaan uudelleen: laivaväylä siirrettin pohjoisemmaksi ja sen yli rakennettiin kolme kiinteää alikulkukorkeudeltaan 12-metristä siltaa ja lisäksi nostosilta rautatielle. Tieosuuden eteläpään avattavat sillat muutettiin kiinteiksi. Moottoritie sai uuden linjan ja sen rinnalle rakennettiin rinnakkaistie. Uudet järjestelyt valmistuivat vuonna 2014.

Kallan läppäsillat elinkaarensa loppupäässä vuonna 2011

Lusi-Mikkeli

Lusin ja Mikkelin välinen 1950-luvulla rakennettu osuus on joitakin kohtia lukuun ottamatta vähitellen rakennettu 1990-2010-luvuilla uudelleen ohituskaistatieksi. Uusi geometrialtaan modernimpi tie seuraa pääosin vanhaa tielinjaa. Merkittävin poikkeus on Pertunmaan Kuortin kohta, jossa tie on kokonaan uudella linjalla noin yhdeksän kilometrin matkan.

Keskikaistalla varustettua ohituskaistatietä Vihantasalmen länsipuolella vuonna 2020

Mikkeli-Juva

Mikkelin ja Juvan välisen auttamatta vanhentuneen tieosuuden uudelleen rakentaminen aloitettiin vuonna 2018 ja koko osuuden avautui liikenteelle loppuvuonna 2021. Kyseessä on Mikkelin ohikulkutiehen liittyvä 37 kilometriä pitkä nelikaistainen keskikaistalla varustettu maantie, joka käytännössä on lähes moottoritien luokkainen.

Hankkeen yleiskartta

Länsiosa rakennettiin kokonaan uuteen maastokäytävään ja tässä yhteydessä myös kantatien 72 linjaus muuttui hieman. Noin 16 kilometrin mittainen tieosuus avattiin liikenteelle syksyllä 2020. Itäosa rakennettiin samaan maastokäytävään kuin vanha tie. Vanhan tien liikenne siirtyi ensin rakennetulle rinnakkaistielle. Sivuun jäänyt viitostien osuus on muuttunut yhdystieksi 4500.

Uutta tieosuutta vuonna 2020
Tietyö käynnissä marraskuussa 2020. Liikenne rinnakkaistiellä.