Valtatie 6

Kohteesta Tiet
Loikkaa: valikkoon, hakuun


6

Valtatie 6 Koskenkylä(Pernaja)-Kajaani, 602 km


Helsinki-Joensuu 7 6 448 km
Helsinki-Kajaani 7 6 678 km



Pohjakartta Maanmittauslaitos

Reittikartta

Tiekuvaus_0006.png

Geometriaa

Tien Mutkaisuusprofiili

Tieosuus Koskenkylä-Parikkala

Suunnanmuutoksia alle 30°/km 208 km 82 %
Suunnanmuutoksia alle 30°-60°/km 42 km 16 %
Suunnanmuutoksia yli 60°/km 3 km 1 %

Border

Tieosuus Parikkala-Kajaani

Suunnanmuutoksia alle 30°/km 289 km 80 %
Suunnanmuutoksia alle 30°-60°/km 63 km 17 %
Suunnanmuutoksia yli 60°/km 8 km 2 %

Border

Vaihtoehtoisia reittejä

Päätepisteet Kautta Tiet Matka
Helsinki-Kajaani Lappeenranta-Joensuu 7 6 678
Mikkeli-Kuopio 4 5 570
Jyväskylä-Kärsämäki 4 28 597
Helsinki-Nurmes Lappeenranta-Joensuu 7 6 577
Mikkeli-Kuopio 4 5 75 526
Helsinki-Joensuu Lappeenranta 7 6 448
Mikkeli-Varkaus 4 5 23 443
Helsinki-Lappeenranta Kouvola 7 6 218
Loviisa-Karhula 7 26 6 226
Vaihtoehtoiset reitit

Kuvaus

Valtatie 6 on itäisimmän Suomen pitkä pohjois-eteläsuuntainen valtaväylä. Se alkaa nykyisin Loviisan Pernajan Koskenkylästä haarautuen valtatie 7:stä, mutta viitoitus Kouvolaan alkaa jo Helsingistä. Koskenkylästä Kouvolan länsipuolelle tie on leveäkaistatietä. Tämä osuus on maan pisin leveäkaistatie ja jääneekin pisimmäksi, koska leveäkaistateiden rakentamisesta on päätetty luopua. Lappeenrannan, Imatran ja Joensuun kohdalla on lyhyet moottoritieosuudet. Muualla tie on pääosin kaksikaistaista tietä. Tien nelikaistaistaminen Lappeenrannan ja Imatran välillä valmistui vuonna 2011 ja se sujuvoittaa liikennettä merkittävästi. Nelikaistaisen osuuden jatke Taavettiin valmistui vuona 2017.

Koskenkylän ja Kouvolan välinen leveäkaistatie on osin valaistu
Moottoritietä Imatralla

Venäjän suuntaan kulkevan raskaan liikenteen aiheuttama kuormitus on merkittävä Helsingin ja Lappeenrannan välillä. Pohjoisempanakin raskasta liikennettä on verraten paljon. Joensuun ja Kajaanin välinen osuus on jo verraten kevyesti kuormitettu ja nopeakulkuinen.

Historiaa

Valtatie 6 Helsinki-Sortavala

Vuonna 1938 kuutostieksi nimitettiin Helsingin ja Sortavalan välinen maantie. Sortavalasta Joensuun kautta Kajaaniin kulki valtatie 18. 1930-luvun alussa suunnitellusta valtatieverkosta ehti ennen sotia valmistua suurin osa ykköstietä ja jo vuonna 1933 6/7-tie Helsingistä Porvooseen. Helsingissä reitti kulki Hämeentietä Vanhankaupunginlahden pohjoispuolitse ja Herttoniemen itäpuolelta nykyisten Itäväylän suuntaa ja seututietä 170 Porvooseen. Muuten reitti jatkoi suunnilleen nykyisin valtatien 6 linjausta Imatralle ja edelleen nykyisiä teitä 3981ja 3991 Immalanjärven pohjoisrantaa Simpeleelle ja Parikkalan Koitsanlahdelle. Moskovan rauhan rajan ylityksen jälkeen tie jatkui Lahdenpohjan kautta Sortavalaan.

Reitti Helsingissä Vanhankaupunginlahden pohjoispuolitse

Imatran itäpuolella entinen kuutostien linja on museotienä 20 km:n matkalla.

Entisöity kilometripylväs museotien varrella. Lukema 70 osoittaa Lappeenrantaan ja lukema 207 ilmeisesti Joensuuhun

Helsingissä valmistui Vantaanjoen suun yli Viikintielle vuonna 1926 kivinen holvisilta. Sen 22,5 metrin levyinen aukko on suurin kivisiltojen aukko Suomessa.

Valtatie 6 Helsinki-Sortavala
Helsinki
Porvoo 51 Porvoo
Kouvola 155 104 Kouvola
Lappeenranta 248 197 93 Lappeenranta
Imatra 285 234 130 37 Imatra
Simpele 343 292 188 95 58 Simpele
Lahdenpohja 400 349 245 152 115 57 Lahdenpohja
Sortavala 443 392 288 195 158 100 43

Välimatkataulukko Helsinki-Sortavala vuonna 1938

Valtatie 18 Sortavala-Kajaani

Tie 18 alkoi Sortavalasta ja kulki Pälkjärven, Värtsilän ja Tohmajärven kautta Joensuuhun. Sieltä reitti jatkui nykyistä linjausta seuraten Nurmeksen ja Vuokatin kautta Kajaaniin. Vuokatin ja Kajaanin välillä tie kulki Nuasjärven pohjoispuolta nykyisiä teitä 899 ja 8990.

Valtatiet 6 ja 18 sekä kantatiet 72 ja 73 Sortavalan seudulla

Vuodesta 1944 alkaen

Sotien jälkeisissä alueluovutuksissa kuutostie katkesi Parikkalan kohdalta ja uusi reitti linjattiin Parikkalasta Tohmajärven Onkamoon. Myös valtatien 18 reitti oli katkennut uuteen rajaan Niiralassa. Tieosuudet yhdistettiin, jolloin tie Helsingistä Joensuuhun sai numeron 6 ja numero 18 jäi Joensuu-Kajaani-osuudelle. Osuus Onkamosta uudelle rajalle Niiralaan muuttui maantieksi saaden myöhemmin numeron 490.

Porvoon ja Joensuun välinen osuus rakennettiin pääosin 1950-luvulla uudeksi valtatieksi. Tiellä on lossi vielä vuoteen 1959, jolloin Kiteen Pyhäjärven Syrjäsalmen yli valmistui silta. Joensuun ja Kajaanin välinen osuus rakennettiin uudelleen vasta myöhemmin.

Helsingissä valmistui 1950-luvun lopulla Itäinen Moottoritie, nykyinen Itäväylä. Tien merkittävin osa oli vuonna 1957 valmistunut Kulosaaren silta, joka oli ajan mittapuissa valtava: 321 metriä pitkä ja 32 metriä leveä. Valtatiet 6 ja 7 siirtyivät tälle reitille. Reitti ei jäänyt kovinkaan pitkäaikaiseksi, koska jo 1970-luvulla ruvettiin rakentamaan moottoritietä Helsingin Tattariharjusta Porvooseen. Moottoritien valmistuttua vanha tie sai numerokseen 170. Tienrakennus jatkui rakentamalla tie ensin moottoriliikennetieksi Koskenkylään asti ja myöhemmin moottoritieksi.

Vuonna 1958 valmistui Lauritsalan Mälkiään silta, joka ylitti sodassa tuhoutuneen ja katkenneen Saimaan kanavan. Silta oli mitoitettu 1930-luvulla päätettyjen kanavan mittojen mukaisesti 22 metrin korkuiseksi. Suomi ja Neuvostoliitto pääsivät vuonna 1962 sopuun Saimaan kanavan uudelleen rakentamisesta. Kanavan mitoitus muutettiin siten, että sillä pystyvät kulkemaan jonkin verran suuremmat ja korkeammat alukset kuin 1930-luvulla suunniteltiin. Maksimikorkeudeksi määrättin 24,5 metriä, mikä edellyttää silloilta 25 metrin alikulkukorkeutta. Sillan korotus nähtiin taloudellisesti epämielekkääksi ja se purettiin alle kymmenen vuoden ikäisenä. Vanhan sillan kansi tunkattiin irti ja se haudattiin uuden sillan Imatran puoleisen penkereeseen.

Liikenteen kasvaessa Imatralle oli muodostunut pullonkaula: Mansikkakosken vuonna 1933 valmistunut yhdistetty rautatie- ja maantiesilta silta on kapea ja sillä on kolmen metrin korkeusrajoitus. (Silta on kaksikerroksinen maantieliikenteen kulkiessa alatasolla.) Muilla Imatran silloilla oli painorajoituksia. Vuoksen yli päätettiin rakentaan uusi Mansikkakosken silta, jolla oli pituutta kaikkiaan 538 metriä. Sillan oli määrä valmistua keväällä 1972, mutta muun muassa raaka-aineiden toimitusvaikeuksien, pitkän metallialan lakon ja kuljetusalan lakko viivästytti valmistumista toista vuotta ja tasavallan presidentti Kekkonen pääsi vihkimään sillan vasta syntymäpäivänään 3.9.1973.

Lappeenrannan eteläpuoleinen ohitustie valmistui vuonna 1970.

Kouvolan länsipuoleinen sisääntulotie Korian länsi- ja pohjoispuolelta valmistui vuonna 1973. Tämä laukaisi Korian sumpun. Ohitus Kouvolan pohjoispuolitse valmistui viittä vuotta myöhemmin vuonna 1978.

Kouvolan seudun vanhoja teitä. Huomaa lossit Kymijoen ylitse Kuusankoskella ja Voikkaalla.

Joensuussa valtatie kulki keskustan halki vuoteen 1984 asti. Tällöin keskustan pohjoispuolelle valmistui Pielisjoen ylittävä Pekkalan silta ja valtatie 6 linjattiin sitä pitkin ohikulkutieksi. Sillan rakentaminen viivästyi lähes vuoden, koska rakentamisvaiheessa kesäkuussa 1982 tapahtui onnettomuus: Sillan rakenteilla oleva kansilohko pääsi irtoamaan kiinnikkeistään, lähti liikkelle ja putosi toisen pään kannakkeiltaan ja taittui.

Joensuu vuonna 1977. Ohikulkutien itäinen ja läntinen pää ovat jo näkyvissä kaksikaistaisina teinä, mutta Pielisjoen ylitys on rakentamatta.
Pekkalan silta onnettomuuden jäljiltä.

Joensuun ja Kajaanin välimatka lyheni noin 8 km, kun vuonna 1996 valmistui Sotkamon Juurikkalahden ja Eevalan välinen kiihkeätä keskustelua herättänyt tienoikaisu Vuokatin vaaraketjun eteläosien poikki. Osuus Eevala-Vuokatti muuttui kantatieksi 76 ja osuus Vuokatti-Juurikkalahti seututieksi 899.

Kajaanin seudun teitä 1940-luvulla. Valtatie 18 kulki Kajaanin ja Vuokatin välillä Nuasjärven pohjoispuolitse.

1980-luvulla numerointijärjestelmää muutettiin siten, että kuutostien viitoitus siirrettiin alkamaan Helsingin sijaan vasta Koskenkylästä. Myöhemmin numero 6 on palannut Helsingistä ulospäin vievään viitoitukseen katkoreunaisena "ohjaus tielle" -merkintänä. Tämä muutos tapahtui samassa yhteydessä, kun viitoituskohde Helsingistä muutettiin Porvoosta Kotkaksi ja Kouvolaksi.

Valtatien 6 alkukohta Koskenkylässä
Viitoitusta valtatielle 6 Helsingissä (Tattariharjun liittymä). Huomaa: Viitostielle ei ole viitoitusta ja eurooppateiden kilvet ovat eri järjestyksessä kansallisiin numeroihin nähden.

Vuoden 1996 tiereformin jälkeen

Vuoden 1996 numerointijärjestelmän uudistuksessa tiet 6 ja 18 yhdistettiin valtatieksi 6. Numero 18 siirtyi aivan muualle: Vaasan ja Jyväskylän väliselle uudelle valtatiereitille. Samassa yhteydessä Onkamon ja Niiralan välinen tieosuus etenkin Niiralan raja-aseman perustamisen takia muutettiin kantatieksi 70 (ja edelleen vuonna 2010 valtatieksi 9).

Vuonna 1997 valmistui moottoritie Imatran Mansikkakosken itäpuolelle Vuoksenniskan ja Kaukopään ohitse.Vanha tie sai numerokseen 160, jonka Porvoon ja Myrskylän välinen maantie joutui luovuttamaan tähän tarkoitukseen.

Vuonna 2004 valmistui tietä merkittävästi parantanut urakka Koskenkylän ja Kouvolan välillä. Vanha todella huonotasoinen valtatie rakennettiin uudelleen 54 kilometriä pitkäksi leveäkaistatieksi ja osa tasoliittymistä korvattiin eritasoliittymillä.

Lappeenrannan ja Imatran välinen osuus oli kaksikaistainen ja sekä läpäisykyvyltään että liikenneturvallisuudeltaan kyseenalainen. Vuonna 2003 rakennettiin Joutsenon kohdalle nelikaistainen osuus. Loput osuudesta rakennettiin keskikaistoin varustetuksi nelikaistaiseksi tieksi vuosien 2007-2011 kuluessa.

Tämän tietyön yhteydessä Mälkiään rakennettiin taas kerran uutta siltaa ja 1960-luvun työmaan ratkaisu osui rakentajien nilkkaan: Sillan penkereet rakennettiin uudestaan vanhan kanavan entisöimiseksi, ja sieltähän se löytyi penkereestä, siihen kymmeniä vuosia aiemmin haudattu sillankansi.

Joensuun ohikulkutien levennys moottoritieksi valmistui vuonna 2013.

Valmistumassa olevaa nelikaistaista tietä Lappeenrannan itäpuolella

Taavetin ja Lappeenrannan uusittiin nelikaistaiseksi lähes moottoritietasoiseksi tieksi vuonna 2017 valmistuneella urakalla.