Helsingistä Vaasaan vanhaa kolmostietä vuonna 2016
Sisällysluettelo
Vanha kolmostie vuonna 2016
Tämä laaja artikkeli kuvaa Helsingin ja Vaasan välistä vanhaa kolmostietä sellaisena, kun se näkyi heinäkuussa 2016 tehdyn tutkimusmatkan aikana. Matka tehtiin samankaltaisella teemalla kuin vuoden 2014 retki Petsamon tietä Virtaniemeen. Matka Helsingistä Vaasaan vain on kolmasosa tuosta nelotien pituudesta.
Ajatus on ottaa pohjaksi vuonna 1938 määritetty valtatien reitti ja seurata sitä mahdollisimman tarkasti, järjettömyyksiin kuitenkaan sortumatta.
Helsingin ja Tampereen välillä reitti kulki aivan muualta kuin nykyisen kolmostien lähettyvillä: Keskustasta Pitäjänmäen kautta Vantaankoskelle, josta Klaukkalan kautta Lopelle ja sieltä maakuntarajan synkkien perämetsien kautta Janakkalaan ja aina Hämeenlinnaan. Hämeelinnasta tie kulki mahtavien Vanajanselän, Mallasveden ja Roineen itäpuolta Hattulan, Pälkäneen ja Kangasalan kautta Tampereelle vanhaa muinaistietä seuraillen. Tampereelta Vaasaan vanha ja uusi tie kulkevat rinnan ja päällekkäinkin Ikaalisten, Parkanon, Kurikan ja Laihian kautta Vaasaan.
Koko retki on videoitu tuulilasikameralla. Osa valokuvista on kuvakaappauksia näiltä videoilta.
Helsinki
Kaikki reitit alkavat Erottajalta. Kolmostien reitti Ruskeasuolle kulkee reittiä, joka on nykyisin nimeltään Mannerheimintie. Aikaisemmin se oli keskustassa Heikinkatu ja ulompana Turuntie ja Läntinen Viertotie.
Erottajalta Mannerheimintie jatkuu pohjoiseen vilkkaana katuna, jonka varrella on useita keskeisiä helsinkiläisiä nähtävyyksiä.
Töölö, jonka Hesperian puisto jakaa Etu- ja Taka-Töölöön, on pääosin 1920- ja 1930-luvulla rakennettua kantakaupunkiasutusta.
Töölön tullin pohjoispuolella Mannerheimintien varrella on näyttävä 1930-1950-lukujen talorivistö. Kadun länsireuna on Meilahden ja itäreuna Laakson kaupunginosaa.
Tilkanmäkeä pidetään epävirallisena kantakaupungin ja esikaupunkien rajana.
Haagan alue kuului vuoteen 1920 saakka Helsingin maalaiskuntaan, josta erotettiin muun muassa Haagan, Munkkiniemen ja Lauttasaaren käsittänyt Huopalahden kunta. Vuonna 1923 Haaga erotettiin omaksi kauppalakseen. Sekä Huopalahti että Haaga liitettiin Helsingin kaupunkiin vuoden 1946 suuressa kuntaliitoksessa.
Vanha maantie kulkee nykyisen Etelä-Haagan reunamia Pitäjänmäelle, jossa on se on osin kadonnut: ensin uusitun Pitäjänmäentien alle ja myöhemmin Strömbergin alueen kiinteistöjen jalostuksessa.
Pitäjänmäeltä Vantaankoskelle kulkenut vanha valtatie on suurelta osin edelleenkin näkyvissä, vaikka sen merkitys onkin kadonnut pirstoutumisen takia.
Vantaa
Nurmijärvi
Luhtaanmäen laaksomaiseman jälkeen ylitetään Nurmijärven kunnanraja. Reitti jatkuu seututietä 132 Lopelle saakka. Ennen nykyisen kakkostien valmistumista Helsingin ja Porin välinen linja-autoliikenne kulki tätä "Lopen tietä", joka oli herkkävatsaisille kauhistus. Lopelta matka jatkui Hämeen Härkätietä Tammelaan ja Forssaan, joska sitten edelleen Loimaan, Alastaron ja Vampulan kautta Huittisten Lauttakylään, josta Kokemäenjokivartta Poriin.
Ennen pitkää saavutaan Klaukkalan taajamaan. Klaukkala on kasvanut nopeasti ja sen läpi kulkevan liikenteen määrä on ruuhkauttanut entisen uinuvan maalaiskylän. Klaukkala on saamassa ohikulkutien.
Seututietä 132 on muokattu ja oiottu vuosien varrella runsaasti. Yksi oikaisu erottuu selvästi Perttulan ja Röykän välillä.
Jonkin verran Kurrinkaaren pohjoispuolella on toinen oikaisu:
Röykässä on tieverkko varsin samanlainen kuin ennen muinoin. Hangon-Hyvinkään radan tasoristeys on kuitenkin korvattu sillalla.
Vihti
Loppi
Läyliäisten kylä eli huippukauttaan 1950-luvulla, Karkkilan radan ansiosta. Hyvinkään-Kytäjän-Karkkilan kapearaiteisen rautatien yksi tärkeistä asemista sijaitsi Läyliäisissä. Oikeastaan kylä kasvoi aseman ympärille. Radan liikenne alkoi vuonna 1912 ja viimeinen juna kulki vuonna 1967.
Seututie 132 päättyy Lopen keskustan itäpuolella kantatiehen 54. Loppi oli aikoinaan kantatien 54 itäinen päätepiste. Nyt tien läntinen päätepiste sijaitsee Lopelta noin 25 km länteen.
Janakkala
Launosten kylän kohdalla siirrytään metsätieosuudelle, joka halkoo varsin harvaan asuttua metsäaluetta Lopen ja Janakkalan välillä. Tie on nykyisin yhdystie 2873.
Vanha valtatie jatkuu pohjoiseen ja jonkin matkan päässä siihen yhtyy Porvoosta Mäntsälän, Oitin, Hausjärven ja Turengin kautta kiemurrellut kantatie 55. Kantatie on nykyisin typistynyt Mäntsälän ja Porvoon väliseksi.
Hämeenlinna
Kolmostie ja valtatie 10 ristesivät Punaportissa. Nykyinen tie Luolajan kautta kymppitielle on numeroltaan 2862. Tie on itäisin osa Hämeen Härkätien ns. Rehbinderin oikaisua.
Reitti jatkuu siten, että Hämeenlinnan keskustaa lähestytään lännestä, Kaurialan kautta paraatikatua Turuntie. Kadun eteläreunalla sijaitsevat Suomen kasarmit 1880-luvulta. Kulkumme jatkuu tunneloidun moottoritien ylitse kohti keltaista rakennusta, jolla on mielenkiintoinen historia. Aikoinaan se rakennettiin ortodoksiseksi varuskuntakirkoksi, joka valmistui vuonna 1901. Se nähtiin vahvana sortokauden symbolina ja 2.5.1923 sen torniin kiinnitettiin köydet ja sipulikupolit vedettiin nurin. Rakennus muutettiin kaupunginkirjastoksi, jossa käytössä se oli vuoteen 1893.
Venäjän vallan aikana Suomessa oli sekä Venäjän armeijan että Suomen suuriruhtinaskunnan oman armeijan joukkoja ja Hämeenlinnassa oli kummankin osapuolen kasarmit. Suomen armeija majoittui Turuntien varteen Suomen kasarmeille. Venäjän armeijan tukikohta sen sijaan oli Hämeen linnan vieressä sijaitseva Linnankasarmi, jota rakennettiin vuodesta 1851 alkaen. Linnan kasarmin alue Tampereentien varressa on alue, johon aikoinaan syntyi asutus, joka sai kaupunkioikeudet vuonna 1639. Kuningas Kustaa III kuitenkin päätti siirrättää kaupungin vuonna 1777 kilometrin verran etelämmäs Niementaustan mäelle nykysijoilleen.
Tie jatkuu Tampereen suuntaan Hämeen suurien järvien itäpuolta Hattulaan, Hauhonselän länsipuolta Pälkäneelle ja edelleen Kangasalan kautta Tampereelle. Eritoten Hattulan Valteen ja Pälkäneen Laitikkalan välinen osuus on jokseenkin harvaan asututtua vedenjakajaseutua Vanajan ja Hauhon reittien välissä.
Hattula
Hämeenlinnasta pohjoiseen vanha kolmostie on ollut muinaistienä tunnettu jo ainakin 1400-luvulla. Historioitsijat kutsuvat sitä muun muassa Hämeen valtatieksi. Tampereella tie haarautuu ainakin kahteen, joita kumpaakin jotkut tutkijat pitävät tien suoranaisena jatkeena: Kyrönkankaan tienä Korsholmaan ja Lainetietä Kokemäenjokivartta Ulvilaan. Nämä tiet olivat olemassa jo ennen kuin nykyiset Vaasan ja Porin kaupunkien alue oli noussut kuiville. Hämeenlinnan ja Pälkäneen Kyllön välinen tie lakkasi valtatienä 1960-luvun alussa, kun kolmostien uusi Valkeakosken kautta valmistui. Paluu päätieverkkoon oli kuitenkin verraten nopea: 1970-luvun alussa valmistui nykyinen kantatie 57, joka aluksi oli numeroltaan 305, kunnes se muutettiin kantatieksi vuonna 1989.
Hämeenlinnan ja Hattulan rajalla vanha tie kulkee Katinalan kylän läpi kantatien 57 länsipuolella ja siirtyy tämän itäpuolelle Herniäisiin ja Hurttalaan. Hurttalassa on yksi maan merkittävimmistä nähtävyyksistä: Hattulan Pyhän Ristin Kirkko, joka on tunnettu pyhiinvaelluskirkko katoliselta ajalta. Kirkon iästä on erilaisia näkemyksiä; Museoviraston kannan mukaan rakentaminen on tapahtunut noin vuosina 1440-1480. Kirkko näkyy kauas avarassa maisemassa.
Mierolan pohjoispuolella tie on osin kadonnut. Se pullahtaa pintaan pari kilometriä pohjoisempana, nyt Hauhontaustatienä. Valteen suoran jälkeen nykyinen yhdystie 13911 kääntyy uuteen suuntaansa Korpi-Laurin ja Hauhontaan kautta Hauholle. Vanha valtatie kääntyy vasemmalle Jokivarrentieksi.
Hauho
Lähellä Hattulan ja Hämeenlinnan kunnanrajaa - aikaisemmin Tyrvännön ja Hauhon - vanha tie kaartaa länteen Palssariin. Sieltä tie aikaisemmin nousi jyhkeän Vermasvuoren laelle. Etenkin mäki pohjoisen suuntaan on ollut melkoisen jyrkkä. Tielle onkin jo 1930-luvulla tehty uusi linjaus oleelisestä alempaa vuoren itäpuolelta.
Vermasvuoren ja Laitikkalan välillä tie on pääosin jäänyt uuden tien alle. Vanhaa tielinjaa on kuitenkin jäljellä läpiajettavaksi asti Jokijärven ja Ilmoilanselän välisellä kannaksella kilometrin verran Pakarintienä.