Ero sivun ”Lautat, lossit ja lautta-alukset” versioiden välillä

Versio 29. huhtikuuta 2019 kello 23.55

Lautat, lossit ja lautta-alukset

Suomi on vesistöjen halkoma ja siksi maantiet ovat usein katkenneet lauttarantaan, josta on kuljettu vesitse veden toiselle puolelle. Lauttapaikkoja on aikoinaan ollut epälukuisa määrä, mutta niistä on vuosikymmenien varrella muutettu silloiksi suurin osa. Maanteiden lauttapaikkoja on enää alle 50 kappaletta.

Lauttaliikenteen organisointi

Lauttaliikenteen organisointitapa on perinteisesti ollut jossain määrin vaikeaselkoinen. Nykyisin pelikenttä on suunnilleen seuraavassa kuvattu.

Maantieverkolla sijaitsevat lautat liikennöivät Väyläviraston lukuun ja ne ovat maksuttomia. (Väyläviraston edeltäjä ennen vuoden 2019 alussa tapahtunutta liikenteen hallinnonalan muutosta oli väylävirasto). Lauttoja operoi pääosin Suomen Lauttaliikenne Oy, joka käyttää itsestään nimitystä Finferries. Muutamaa yhteyttä operoi yksityinen yritys.

Maantielauttojen lisäksi liikennettä hoitavat myös muut organisaatiot:

• ELY-keskukset hankkivat yhteysalusliikennettä, jota operoivat useat yritykset. Alukset ovat nykyisin eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta maksuttomia.
• Ahvenanmaan maakuntahallitus hoitaa Ahvenanmaan sisäisen liikenteen ja lisäksi runkoliikenteen Korppoo-Långnäs ja Kustavi-Brändö. Alukset ovat maksullisia. Runkoreiteille ei voi tehdä paikkavarausta, ellei matkalla pysähdytä vähintään 24 tunniksi.
• Etenkin Saimaan ja Saaristomeren alueella toimii lukuisa määrä yksityisten tiehoitokuntien ylläpitämiä lauttoja. Näidenkin kustannuksista huolehtivat pääosin valtio ja kunnat.

Saaristomerellä tuolloisten Tiehallinnon ja Merenkulkulaitoksen työnjako aiheutti aiemmin jonkin verran kitkaa, koska ei ole nähty tasapuolisena sitä, että samankaltaiset alukset kulkevat maksua vastaan toisiin saariin ja maksutta toisiin. Vuoden 2007 alusta Hiittisiin ja Iniöön kulkevat lauttayhteydet luokiteltiinkin maantielautoiksi ja ne muuttuivat maksuttomiksi. Vuonna 2009 muutettiin yhteisalusliikenne maksuttomaksi.

Lossit entisaikaan

Vanhoina aikoina lossit olivat kovin vaihtelevia laadultaan ja tyypiltään ja olivat usein myös suorastaan vaarallisia. Varsinkin ennen sotia ne olivat pääosin käsikäyttöisiä kapulalosseja, eli lossivahti (ja ystävälliset matkustajat) vetivät lossin rannalta toiseen vedetyn vaijerin avulla aluksensa vesistön yli. Tyypiltään lossi oli usein proomun kaltainen laitos, joka pystyi kantamaan varsin vähäisen kuorman. Esimerkiksi nelostiellä Viitasaaren Hännilänsalmessa toimi lossi, jonka kapasiteetti oli kokonaista neljä henkilöautoa tai yksi linja-auto. Ei ole ihme, että jonot joskus venyivät sietämättömiksi. Isommat lossit myöhemmin varustettiin moottoreilla tai niitä jopa vedettiin moottoriveneillä.

Lossien kantavuus oli kovin vaatimaton nykyisiin verrattuna. Tyypillinen kantavuus oli 6-9 tonnia ja yli 12 tonnin losseja ei juuri ollut.

Lauttatyypit

Nykyisin lautat jaetaan kahteen perustyyppiin:

• Losseihin, jotka kulkevat kiinnitettyinä rannalta toiseen kulkevaan vaijeriin.
• Vapaasti kulkeviin lautta-aluksiin.

Pääosa lautoista on losseja. Lautta-aluksia käytetään pitkillä saaristoreitellä Parainen-Nauvo, Korppoo-Houtskari, Korppoo-Norrskata, Kasnäs-Hiittinen, Kustavi-Iniö ja Oulunsalo-Hailuoto.

Alassalmen lautta saa kyytiä Oulujärven Ärjänselän yli puhaltavasta tuulesta

Maanteiden koko lossikalusto on uusittu vuoden 1970 jälkeen. 1970-luvulla valtio tilasi sittemmin Rauma-Repola-konserniin siirtyneeltä Parkano Oy:ltä lähes 50 uutta lossia ja tällä operaatiolla vanhat puulossit ja erilaiset viritykset siirtyivät historiaan.

Lossien perustyyppejä ovat pienempi 44 tonnin kantavuudeltaan oleva, johon mahtyy kymmenkunta henkilöautoa ja isompi 60 tonnin lossi, jonka kannelle sopii parikymmentä henkilöautoa. Isompiakin losseja on käytössä. Lautta-alukset ovat losseja suurempia. Suurin käytössä oleva lautta-alus on Hailuotoon liikennöivä Merisilta, jonka kapasiteetti on 290 tonnia ja jonka kaistoille mahtuu noin 55 henkilöautoa.

"Parkanolaisissa" ja myöhemmissä losseissa on merenkulkuun tarvittavat ohjauslaitteet, eli vaijerista irtoaminen ei vie lossia tuuliajolle. Vaijeriin kiinnittyminen on ensi sijassa taloudellinen kysymys: Vaijerilossin miehitykseksi riittää yksi henkilö, jolla ei tarvitse olla kovinkaan merkittävää merenkulun ammattiosaamista.

Hailuodon pienempi lautta Meriluoto, jota käytetään kesäisin ruuhkahuippuina

Hailuodon isompi lautta Merisilta kykenee kulkemaan 80 sentin paksuisissa jäissä

Lauttaluettelo

Vuonna 1971 yleisillä teillä oli vielä 108 lauttapaikkaa. Seuraava taulukko on katsaus lossiliikenteen vähenemiseen ja luonteen muuttumiseen. Perusvuosiksi on valittu 1952 ja 1971. Vuoden 1952 lossiluettelo oli varsin pitkä ja losseja oli paljon pääteilläkin.

Taulukon vuoden 1952 lossiluettelon lähde on kyseisen vuoden Tie- ja vesirakennushallituksen vuosikertomus. Usean lossipaikan osalta vuoden 1952 kohdalla on tyhjää. Se voi indikoida sitä, että tuolloin kyseisessä paikassa ei ollut lossia tai se on ollut jonkin muun tahon kuin TVH:n omistama. 1970-luvulle asti tieverkon tihentyminen synnytti uusia lossipaikkoja, usein pienemmille teille. Muualta vapautuneita losseja siirrettiin näin muualle.

Taulukkoon on mahdollisuuksien mukaan selvitetty kadonneiden lossipaikkojen sijainti. Lisäksi on, taas mahdollisuuksien puitteissa selvitetty, mitä kadonneen lossi tilalle on tullut ja koska. Yleensähän se on silta: varsin harvoja lossipaikkoja on lakkautettu ilman korvaavaa ratkaisua. Jos silta on kauempana lossipaikasta, tästä on useimmissa kohdissa maininta.

Vuoden 1971 jälkeen syntyneet lossipaikat on koottu omaksi taulukokseen.

Uudet lauttapaikat

Vuoden 1971 jälkeen lauttojen määrä on pudonnut alle puoleen. Todellinen pudotus on vielä suurempi, koska uusia lauttayhteyksiä on joko perustettu tai siirretty maantielauttoiksi valtion ylläpidettäviksi. Jonkin verran on syntynyt uusia lauttapaikkoja siten, että lossi on siirretty uuteen paikkaan, kun vanhaan väylään on rakennettu silta. Esimerkiksi Korssundetin lossi siirrettiin sillan valmistuttua saman tien päätepisteeseen Barösundiin.

Seuraavassa listassa on lueteltu ne vuoden 2007 alussa käytössä olleet maanteiden lauttapaikat, jotka eivät ole vuoden 1971 luettelossa.