Muinaistiet
TÄMÄ ON KESKENERÄINEN
Muinaistiet
Merkittävä osa eteläisen ja läntisen Suomen tieverkon rungosta perustuu muinaisteiden verkostoon, joka kytki toisiinsa hallintolinnoja, läänien pääkaupunkeja ja kauppapaikkoja. Tässä artikkelissa luetellaan pääosin Museoviraston luokitteluun perustuen keskeisimmät keskiajan ja uuden ajan alun tiedossa olevat maantiet.
Suomen keskiajaksi katsotaan ajanjakso 1200-luvun alusta 1500-luvun loppupuoleksi. Uuden ajan alkupuolen tiet tunnetaan 1600-luvulta. Tiestötietojen keruu on ollut sattumanvaraista. Tärkein historioitsijoiden lähde on Jaakko Teitin (Jakob Larsson Teit, n 1520 Perniö–1588/1596 Turku) vuosina 1555-1557 laatima Valitusluettelo Suomen aatelistoa vastaan. Teitti nousi kuningas Kustaa Vaasan palvelukseen: sihteeriksi tai kätyriksi näkökannan mukaan. Valitusluettelo sisältää inventaarin silloisista teistä.
Muinaisista reiteistä termi "tie" on varsin juhlallinen. Yleensä kyseessä oli ratsupolku tai hädin tuskin hevoskärryillä kuljettavissa. Tiellä on saattanut olla useita reittejä aikojen kuluessa ja niillä on saattanut olla haaroja. Kesäreitti ja talvireitti on saattanut olla erilainen talvireitin kulkiessa järvien ja soiden ylitse. Teiden reittejä ei ole kaikin osin kyetty selvittämään ja historioitsijoiden tulkinnat asiakirjoista saattavat olla keskenään ristiriitaisia. Tämän takia karttaliitteet ovat summittaisia.
Eri historioitsijat ovat ryhmitelleet teitä vaihtelevin tavoin. Esimerkiksi, toisin kuin edellä olevassa luettelossa, Hämeenlinnan-Tammerkosken-Ulvilan tietä on pidetty yhtenä kokonaisuutena ja Kyröskankaan tietä Tammerkosken ja Korsholman välisenä tienä.