Ero sivun ”Valtatie 1” versioiden välillä

Kohteesta Tiet
Loikkaa: valikkoon, hakuun
({{Tie|1}} Valtatie 1 Helsinki-Turku, 165 km)
(Historiaa: Typoja)
Rivi 65: Rivi 65:
 
=== Ensimmäisiä valtatiehankkeita ===
 
=== Ensimmäisiä valtatiehankkeita ===
  
Ykköstietä on maamme varhaisimpia valtatiehankkeita, joka alkoi jo 1930-luvulla. Vuonna 1932 valtioneuvosto päätti uuden tien rakentamisesta Helsingin ja Turun välille. Linjaksi tuolloin valittiin sittemmin toteutunut reitti lukuun ottamatta Nummenkylän ja Suomusjärven osuutta, joka päätettiin linjata Hiidenveden eteläpuolelta Suittilan kautta. TVH teki kuitenkin tarkempia laskelmia kaikkiaan viiden eri vaihtoehdon välillä ja loppujen lopuksi maastollisesti edullisimpana pidettiin ns. Paksalon reittiä eli Hiidenveden ylitystä Paksalon itäpuoleisen kapeikon kohdalta ja vuonna 1935 valtioneuvoston päätöstä muutettiin tältä osin.
+
Ykköstietä on maamme varhaisimpia valtatiehankkeita, joka alkoi jo 1930-luvulla. Vuonna 1932 valtioneuvosto päätti uuden tien rakentamisesta Helsingin ja Turun välille. Linjaksi tuolloin valittiin sittemmin toteutunut reitti lukuun ottamatta Nummenkylän ja Suomusjärven välistä osuutta, joka päätettiin linjata Hiidenveden eteläpuolelta Suittilan kautta. TVH teki kuitenkin tarkempia laskelmia kaikkiaan viiden eri vaihtoehdon välillä ja loppujen lopuksi maastollisesti edullisimpana pidettiin ns. Paksalon reittiä eli Hiidenveden ylitystä Paksalon itäpuoleisen kapeikon kohdalta ja vuonna 1935 valtioneuvoston päätöstä muutettiin tältä osin.
  
Tiesuunnitelmat perustuivat ensi kertaa tarkkoihin linjausvaihtoehtoihin ja kustannuslaskelmiin. Menetelmä havaittiin niin päteväksi, että sitä käytettiin myöhemin kaikissa suurissa hankkeissa.
+
Tiesuunnitelmat perustuivat ensi kertaa tarkkoihin linjausvaihtoehtoihin ja kustannuslaskelmiin. Menetelmä havaittiin niin päteväksi, että sitä käytettiin myöhemmin kaikissa suurissa hankkeissa.
  
 
=== Helsinki ja Espoo ===
 
=== Helsinki ja Espoo ===

Versio 12. huhtikuuta 2018 kello 22.43

1

Valtatie 1 Helsinki-Turku, 165 km


1 E18 Espoo-Piikkiö


Pohjakartta Maanmittauslaitos

Reittikartta, Vt1 vihreällä, vanha tie sinisellä

Tiekuvaus 0001.png

Geometriaa

Tien mutkaisuusprofiili

Suunnanmuutoksia alle 30°/km 121 km 77 %
Suunnanmuutoksia alle 30°-60°/km 37 km 23 %
Suunnanmuutoksia yli 60°/km 0 km 0 %

Border

Kaaviosta näkyy, että vanhin moottoritieosuus Helsingin ja Lohjanharjun välillä on selvästi mutkaisempaa kuin uudemmat tieosuudet Saloon asti. Salon ja Turun välillä tie kaarteilee varsin voimakkaasti hankalien maaston muotojen takia.

Kuvaus

Valtatie 1 on Helsingin ja Turun välinen päätie. Moottoritietä koko Helsingin ja Turun välinen osuus. E18-tietä Espoon Bembölen ja Piikiön Kirismäen liittymän väli, eli tie ohjataan sekä Turussa että Helsingissä kehätietä kaupungin keskustan ohitse. Moottoritie on rakennettu useassa vaiheessa lähes 50 vuoden aikana.

Viimeiseksi valmistui Lohjan ja Muurlan välinen osuus. Siitä Lahnajärven ja Muurlan välinen osuus avattiin 19.11.2008, mutta Lohja-Lahnajärvi-osuuden avaamista lykättiin tunnelitekniikkaan liittyvien ongelmien takia ja osuus avattiin vasta 28.1.2009. Moottoritien linjaus eroaa entisestä tielinjasta Nummenkylän ja Lahnajärven välillä kulkien Lohjan kautta.

Ykköstien näkyvimpiä piirteitä ovat Salon ja Lohjan välillä sijaitsevat kahdeksan tunnelia.

Ladataan karttaa...

Tunneleista yksi on Salossa, kaksi Muurlassa ja viisi Lohjan ja Sammatin välisellä osuudella.

Turun ja Salon välistä osuutta Kaarinassa
Kohti Helsinkiä Paimiossa on jyrkkä ylämäki, jossa on Suomessa poikkeuksellinen raskaan liikenteen ryömintäkaista. Tie nousee nousee 70 metriä noin 2,3 kilometrin matkalla.
Paikoitellen jylhään maastoon rakennetuilta laaksosilloilta ei juuri näe maisemia.
Korkeat kallioleikkaukset Pitkämäen tunnelin suulla. Tunnelin päällä sijaitsee muinaishauta.
Mutkittelua Lahnajärven ja Kiikalan liittymien välillä
Laskeutuminen Helsingin suunnasta Salonjokilaaksoon
Hajalan liittymä on syvässä laaksossa

Helsingin kehäteiden liittymissä on kussakin järjestelmäliittymä.

Ladataan karttaa...
Valtatie 1 ja Kehä I


Ladataan karttaa...
Valtatie 1 ja Kehä II


Ladataan karttaa...
Valtatie 1 ja Kehä III


Historiaa

Turun ja Helsingin välinen suora maantieyhteys on suhteellisen uusi "keksintö". Ennen ykköstien suoraa linjausta tie usein noudatettiin Suuren Rantatien eli Kuninkaantien reittiä Turusta Salon, Tenholan ja Karjaan kautta. Vaihtoehtoinen reitti oli ns. Ylinen Uudenmaantie, joka kulki Salosta Suomusjärven ja Kettulan kautta Nummelle suunnilleen nykyisen ykköstien reittiä ja edelleen Vihdin kirkonkylään Hiidenveden pohjoispuolitse nykyisiä maanteitä 1223 ja 1224. Tiestä on käytetty myös nimeä Alinen Uudenmaantie. Siitä haarautui Nummen Hyrsylässä maantie Lohjalle (nykyinen maantie 1090) ja edelleen Nummelaan. Vihdistä ei ollut kovin suoraa reittiä Helsinkiin, vaan tie kulki ikivanhaa Hämeenlinnasta Rengon ja Lopen kautta kulkevaa tietä, joka jatkuu Vihdistä Nummelan kautta Veikkolaan ja edelleen Lapinkylän ja Espoonkartanon kautta Kauklahteen, jossa se yhtyy Kuninkaantiehen.

Ensimmäisiä valtatiehankkeita

Ykköstietä on maamme varhaisimpia valtatiehankkeita, joka alkoi jo 1930-luvulla. Vuonna 1932 valtioneuvosto päätti uuden tien rakentamisesta Helsingin ja Turun välille. Linjaksi tuolloin valittiin sittemmin toteutunut reitti lukuun ottamatta Nummenkylän ja Suomusjärven välistä osuutta, joka päätettiin linjata Hiidenveden eteläpuolelta Suittilan kautta. TVH teki kuitenkin tarkempia laskelmia kaikkiaan viiden eri vaihtoehdon välillä ja loppujen lopuksi maastollisesti edullisimpana pidettiin ns. Paksalon reittiä eli Hiidenveden ylitystä Paksalon itäpuoleisen kapeikon kohdalta ja vuonna 1935 valtioneuvoston päätöstä muutettiin tältä osin.

Tiesuunnitelmat perustuivat ensi kertaa tarkkoihin linjausvaihtoehtoihin ja kustannuslaskelmiin. Menetelmä havaittiin niin päteväksi, että sitä käytettiin myöhemmin kaikissa suurissa hankkeissa.

Helsinki ja Espoo

Tie Helsingin ja Espoon Bembölen välillä linjattiin seuraamaan ikivanhaa Suuren Rantatien (Kuninkaantien) ja Helsingin välistä maantietä. Tämä oli kuitenkin tarkoitukseen verrattuna mutkainen ja siksi tie hyvin pitkälti rakennettiin uudelleen. Vanha maantie on edelleenkin monin paikoin käytössä: Helsingissä sen palaset ovat nimeltään Vanha Turun maantie ja Vanha viertotie Haagassa sekä Strömberginpolku, -tie ja -kuja Pitäjänmäellä. Espoossa ja Kauniaisissa tietä on säilynyt Viherlaakson ja Bembölen välillä: Törmäniityntie, Kuusiniemi, Vanha Turuntie, Karvasmäentie, Glimsintie ja Yli-Lommilan kuja.

Ladataan karttaa...
Vanha tielinja Pitäjänmäellä ja Haagassa


Helsingissä tie alkoi Heikinkatuna ja Läntisenä Viertotienä, jotka myöhemmin muutettiin Mannerheimintieksi. Keskustassa sijaitseva satamaradan silta on historiallinen: Vuonna 1894 rakennettu raudoittamaton kiviverhoiltu kaarisilta on maamme vanhin vielä käytössä oleva betonisilta.

Espoo-Salo

Vuonna 1934 valmistui osuus Bembölestä Vihdin Palojärvelle ja vuonna 1935 Lohjanharjun kohdalle Nummenkylään. Saukkolan ja Salon välinen osuus valmistui jo vuonna 1936, mutta Saukkolan ja Nummenkylän väli oli valmis vasta vuonna 1941, koska sota pitkitti entisestään Hiidenveden sillan valmistumista. Turun päässä Turun ja Paimion välinen osuus oli valmistunut jo 1930-luvun alkupuolella, mutta Paimion ja Salon välistä tietä ei ryhdytty rakentamaan, vaan Hajalan ja Halikon kautta kulkenutta maantietä parannettiin. Piikkiön ja Salon välinen uusi osuus rakennettiinkin vasta sotien jälkeen vuosina 1948-1951.

1950-1960-luvuilla tietä ajanmukaistettiin parantamalla ja leventämällä. Töissä oli suurimmillaan yli 1500 miestä.

Turun linjausratkaisut

Turun päässä jo varsin varhain 1960-luvulla havaittiin, että Kaarinan kautta kulkevan tien välityskyky ei riitä. Tuolloisen kasvuhuuman aikana Turun keskustan ympärille piirrettiin moottoritiekehä ja siitä erkanevat moottoritiet muun muassa Naantalin ja Helsingin suuntiin. Tämä suunnitelma aiheutti samanlaisen tyrmistyksen kuin Smith-Polvisen liikennesuunnitelma Helsingissä. Suunnitelmaan sisältynyt Naantalin, Turun ja Piikkiön välinen moottoritie sai kansan suussa nimen Turpiinatie. Turun päättäjät eivät löytäneet ratkaisua Helsingin suunnan tien linjaukseen kuin vasta lähes 30 vuoden kuluttua 1990-luvulla. Väliaikaisratkaisuna ryhdyttiin parantamaan Turun ja Kaarinan välistä osuutta. Alun perin siitä kaavailtiin moottoritietä, mutta lopuksi päädyttiin nelikaistaiseen katuun. Töitä tehtiin vuosina 1970-1973.

Salon ohitustie

Erityisen hankala pullonkaula oli Salo, jonka keskustan läpi ykköstie kulki. Salon ohikulkutiestä oli kaksi vaihtoehtoa: kaupungin pohjois- ja eteläpuolelta kiertävät. Ensimmäinen tiesuunnitelma on vuodelta 1965, jolloin tietä suunniteltiin moottoritieksi. Kaupunki ja valtio eivät kuitenkaan päässeet sopuun kustannusten jaosta. Sen takia kaupunki ja TVL tekivät uuden halvemman suunnitelman vuosina 1971-1973. Suunnitelma valmistui ensimmäisen öljykriisin aikaan, jolloin tiehankkeita ei juuri käynnistetty. Pyhämaan Ketteliin suunnitellun öljynjalostamon rakentaminen kuitenkin peruuntui ja tästä hankkeesta säästyineitä varoja käytettiin Salon ohikulkutien rakentamiseen. Tie rakennettiin vuosina 1974-1977. Tie valmistui melko lähelle Salon keskustaa ja sen läpäisykykyä rajoittivat useat liikennevalot.

Salo 1964
Salo 1982
Salo 2014

Ryömintäkaistat

Ykköstien profiili oli varsin hankala raskaalle liikenteelle lukuisten pitkien mäkiensä takia. Ruotsissa oli 1960-luvulla rakennettu ryömintä- eli nousukaistoja liikenteen sujuvuuden edistämiseksi. Tällaisia ruvettiin suunnittelmaan Suomessakin, jos kohta TVH aluksi vastusti niitä. TVH epäili kaistojen toimivuutta ja pelkäsi niiden rakentamisen lykkäävän moottoritiehankkeita. Piikkiön ja Lohjanharjun välille rakennettiin kaikkiaan 11 ryömintäkaistaparia. Niiden loppupäät osoittautuivat onnettomuusherkiksi raskaan liikenteen liittyessä muun liikenteen sekaan. Ongelmaa korjattiin jatkamalla kaistoja tasaiselle osuudelle, jotta raskas liikenne pääsi muun liikenteen vauhtiin.

Ryömintäkaistojen käytössä oli kuitenkin ongelmia, koska säädöspohja oli epäselvä. Selkeyden vuoksi kaistat muutettiinkin 1980-luvun alkupuolella nykyisenkaltaisiksi ohituskaistoiksi.

Moottoritie

Uusi ykköstie oli valmistuessaan erittäin moderni aikansa mittapuulla, mutta liikenteen kasvu on aikoja sitten ylittänyt tien turvallisen välityskyvyn. Tie oli pääosin vanhaa, mutkaista ja mäkistä, ja onnettomuustilastot osoittavat tien hyvin vaaralliseksi. Tietä oli parannettu ohituskaistoin. Ohituskaistat eivät tuottaneet pelkkää onnea: Kaistojen päätekohdissa on tapahtunut vakavia onnettomuuksia.

Tuolloista ykköstietä vuonna 2007 Lohjanharjun länsipuolella
Jonot olivat arkipäivää varsinaisten ruuhka-aikojen ulkopuolellakin
Lohjanharjulla vanha tie kulkee Hanko-Hyvinkää-rautatien ali hienon kivisen holvikaarisillan alitse. Silta on valmistunut vuonna 1934.

Tarvontie

Jo varhain Helsingistä Pitäjänmäen ja Leppävaaran kautta Bemböleen ulottunut osuus kävi ahtaaksi ja vuonna 1956 aloitettiin moottoritien, tuolloisella terminologialla "autotien", rakentaminen Munkkiniemestä Espoon Gumböleen. Tietä ruvettiin kutsumaan Tarvontieksi, koska se kulkee Tarvo-nimisen saaren kautta. Tietä tehtiin työttömyystöinä käsipelillä välillä työmaa jopa kokonaan sulkien ja se valmistuikin vasta vuonna 1962 maamme ensimmäiseksi moottoritieksi.

Espoo-Lohjanharju

Moottoritietä jatkettiin myöhemmin useassa vaiheessa, ensin vuonna 1967 Kirkkonummen Veikkolaan, sitten Veikkolan länsipuolelle ja lopuksi vuonna 1971 Nummenkylään Lohjanharjulle. Osuus Gumbölestä Lohjanharjulle on nykymittapuilla varsin mutkikasta. Tie sijoitettiin varsin vaativaan maastoon siten, että massiivisia leikkauksia ja täyttöjä ei paljon tarvittu.

Mutkia Palojärven ja Nummenkylän liittymien välillä

Nummenkylästä rakennettiin Lohjan suuntaan valtatielle 25, tuolloiselle kantatielle 53, Muijalaan vievä moottoriliikennetieosuus (maantie 1186), joka nyt on osa ykköstietä.

Tieverkko Nummenkylän seudulla vuonna 1989

Moottoritietä aletaan rakentaa Turun päästä

Turun suunnan solmut rupesivat vähitellen aukeamaan 1990-luvun alussa, kun päätös Turun ja Paimion välisen moottoritien rakentamisesta tehtiin. Päätös oli siksi uskalias, että Turun kaupungin alueella ei ollut vieläkään tielle asemakaavaa. Siksi tietä ryhdyttiin rakentamaan Kaarinan ja Turun rajan ja Paimion välille. Turussa riideltiin pitkään kahden päävaihtoehdon välillä: Liikenteen tuominen kaupunkiin ohitustietä Auranlaakson kautta oli toteutuneen vaihtoehdon kilpailija. Ensimmäiseksi rakennettiin vuosina 1990-1995 osuus Piikkiön Raadelman ja Paimion Vistan välille. Raadelmasta Kaarinan Kurkelaan tie rakennettiin vuosina 1993-1996. Turussa oli viimein päästy ratkaisuun ja tietä Kaarinasta Turun Hämeentielle päästiin rakentamaan vuonna 1994 ja osuus valmistui loppuvuodesta 1997. Tie oli kuitenkin tuolloin vielä puutteellinen: Viimeinen kilometri Aurajoen ja ratojen yli puuttui. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi tiestä tehdyt valitukset ja tieosuus vihittiin käyttöön lokakuun lopulla vuonna 1999. Aurajoen ylittävä Tuomaansilta sai tunnustuksen, kun Suomen Rakennusinsinöörien liitto valitsi sen vuoden sillaksi vuonna 2001.

Paimio-Muurla

Paimiosta itään Muurlaan aloitettiin työt vuonna 1997. Osa tiesuunnitelmista oli tuolloin vielä vahvistamatta valitusten takia. Muun muassa Museovirasto esitti kritiikkiä suunnittelua kohtaan. Paimion ja Muurlan väli on maastollisesti haastavaa: korkeita kallioita ja niiden välisiä pehmeikköjä. Salon Isokylän kohdalle kaavailtiin peräti 30 metriä syvää kallioleikkausta, mutta maisemasyistä leikkauksen sijaan tie päädyttiin rakentamaan tunneliin. Rakentamistyöhön liittyi myös Halikon keskustan länsipuolelta ohittava tie, jonka suunnitelmat saivat lainvoiman vasta vuonna 2000. Tie sivuaa arvokkaita muinaismuistoalueita. Valtiontaloudellisista syistä Paimion-Muurlan työt etenivät ajoittain hitaasti ja olivat välillä aivan pysähdyksissäkin. Tieosuus valmistui vuonna 1993. Salon kohdalla moottoritie on usean kilometrin päässä kaupungin keskustasta

Lohjanharjun moottoritie

Vuonna 2003 päästiin monimutkaisten askelkuvioiden jälkeen rakentamaan Lohjanharjun ja Lohjan välistä moottoritietä. Tiestä oli tehty tavanomaiset valitukset, mutta lisäksi urakoitsijaehdokkaat kävivät hankintamenettelystä oikeutta markkinatuomioistuimessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Vasta neljäs urakkakilpailu johti rakentamissopimukseen loppuvuodesta 2003. Tieosuus avattiin liikenteelle joulukuussa 2005 valtatienä 25.

Viimeinen aukko, Muurla-Lohja

Vuonna 2005 aloitettiin viimeisen moottoritieosuuden rakentaminen Muurlan ja ja Lohjan välille. Tieosuus on 51 km pitkä. Suomessa ei aikaisemmin ole tehty näin pitkää moottoritietä näin vaikeaan maastoon. Tien aloitusta viivästyttivät pitkälliset riidat linjauksesta ja loppuvaiheessa liito-oravakysymys. Korkein hallinto-oikeus käsitteli tiestä tehdyt valitukset tavanomaista nopeammassa aikataulussa vuoden 2003 loppuun mennessä.

Moottoritien rakennusta: Orosmäen tunnelien läntiset suuaukot ja Talpelantien ylittävät sillat
35 metrin levyinen vihersilta rakenteilla Sammatin liittymän itäpuolella
Sammatin liittymän kallioleikkausta, kaivinkone mittakaavan antajana

Osuudella on seitsemän tunnelia, huomattava määrä kallioleikkauksia ja useita laaksosiltoja. Tieosuus avattiin liikenteelle kahdessa osassa marraskussa 2008 ja tammikuussa 2009. Valmistumista viivästyttivät tunnelien turvajärjestelmiin liittyneet tekniset vaikeudet. Vuoden 2009 aikana tieosuus olikin useita kertoja suljettuna järjestelmien testaamisen takia.

Lakiamäen ja Hepomäen tunnelit sijaitsevat lähellä toisiaan
Tunnelin piennar on kapea.
Muurlan-Lohjan osuuden kallioleikkaukset ovat korkeita ja tavattoman lähellä tietä

Vt1 Moottoritieaikataulu.png

Moottoritien rakentamisvaiheet

Rinnakkaistie seututie 110

Moottoritien rakentamisen tahtiin vanha valtatie on jäänyt elämään tien rinnalla kevyttä liikennettä ja paikallisia tarpeita varten. Tien numeroksi muuttui 110 sitä mukaa, kun moottoritie valmistui. Numero 110 ei ole vanhan tien alkuperäinen numero, vaan 118. (Tämä selittää Nummenkylästä Lohjan suuntaan kulkeneen haaran numeron 1186.) Vanhojen Helsingistä lähtevien valtateiden numerointikäytäntöä yhtenäistettiin 1990-luvun alkupuolella, jolloin numero 110 siirrettiin vanhalle Turuntielle Inkoon-Snappertunan-Tammisaaren maantieltä, Kuninkaantieltä. Kuninkaantie sai muutaman vuoden ajaksi numeron 105, joka vuoden 1996 luokitusuudistuksessa vaihtui numeroksi 1050.