Ero sivun ”Valtatie 5” versioiden välillä
(→Vaihtoehtoisia reittejä) |
(→Vaihtoehtoisia reittejä) |
||
Rivi 29: | Rivi 29: | ||
=== Vaihtoehtoisia reittejä === | === Vaihtoehtoisia reittejä === | ||
− | <br> | + | <br> |
{| border="1" | {| border="1" | ||
|- | |- |
Versio 19. tammikuuta 2018 kello 21.40
Valtatie 5 Heinola-Sodankylä, 905 km
Kuopio-Sodankylä
Helsinki-Kuopio-Kuusamo-Sodankylä 1053 km
Sisällysluettelo
Karttapohja Maanmittauslaitos Yleiskartta 1:4.500.000 2010 |
Geometriaa
Tien Mutkaisuusprofiili
Tieosuus Lusi-Iisalmi
Suunnanmuutoksia alle 30°/km | 240 km | 73 % |
Suunnanmuutoksia alle 30°-60°/km | 82 km | 25 % |
Suunnanmuutoksia yli 60°/km | 8 km | 2 % |
Tieosuus Iisalmi-Kuusamo
Suunnanmuutoksia alle 30°/km | 240 km | 73 % |
Suunnanmuutoksia alle 30°-60°/km | 83 km | 25 % |
Suunnanmuutoksia yli 60°/km | 8 km | 2 % |
Tieosuus Kuusamo-Sodankylä
Suunnanmuutoksia alle 30°/km | 101 km | 40 % |
Suunnanmuutoksia alle 30°-60°/km | 121 km | 48 % |
Suunnanmuutoksia yli 60°/km | 29 km | 12 % |
Vaihtoehtoisia reittejä
Päätepisteet | Kautta | Tiet | Matka |
Kuopio-Kajaani-Kuusamo-Kemijärvi | 1053 | ||
Oulu-Rovaniemi | 965 | ||
Kuopio | 816 | ||
Oulu | 829 | ||
Mikkeli | 398 | ||
Joutsa-Toivakka-Suonenjoki | 391 | ||
Joutsa-Kangasniemi-Pieksämäki | 396 | ||
Lahti | 233 | ||
Kouvola | 247 |
Kuvaus
Viitostie on nelostien ja kasitien ohella valtakunnan tärkeitä pitkiä pohjois-eteläsuuntaisia väyliä. Se halkoo Savoa, Kainuuta ja itäistä Lappia. Nelos- ja viitostiet ovat ainoat valtatiet, jotka kohtaavat kahdesti. Tie on numeroitu eurooppatieksi E63 Kuopion ja Sodankylän välillä.
Viitostie on nykyisin viitoitettu alkamaan Helsingin sijaan Heinolan Lusista. Lusissa sijaitsevaa moottoritien loppuosuutta ja Kuopion ympäristön moottoritietä lukuun ottamatta tie on kaksikaistaista valtatietä. Lusin ja Mikkelin väli on valtaosin parannettu (eli rakennettu uudelleen), koska 1950-luvulta peräisin ollut tien profiili on auttamatta vanhentunut. Tiellä on useita ohituskaistapareja.
Mikkelin pohjoispuolella tie on osin vanhaa 1950-luvun tietä ja osin uutta tietä. Moottoritie ulottuu Vehmasmäestä Kuopion eteläpuolelta Siilinjärvelle Kallaveden ylittäviä siltoja lukuun ottamatta. Kuopion pohjoispuolella tie on liikennemääriinsä nähden heikkotasoinen Kajaanin korkeudelle asti. Kajaanista Kemijärvelle tie on leveähköä ja vähäliikenteistä. Kemijärven ja Sodankylän osuus on maantiestä numerokilvet vaihtamalla tehtyä valtatietä, eikä aivan samalla tasolla kuin etelämpänä.
Historiaa
Alkuperäinen vuonna 1938 määritelty viitostie ulottui Helsingistä Kemijärvelle.
Tie kulki Helsingistä yhdessä nelostien kanssa Tuusulan Hyrylään, josta Järvenpään, Mäntsälän, Mallusjoen ja Orimattilan kautta Lahteen ja edelleen Ahtialan ja Vierumäen kautta Heinolaan. Nämä tiet nykyisin ovat numeroiltaan 45 (Helsinki-Hyrylä), 145 (-Järvenpää), 1456 (-Kellokoski-Mäntsälä), 140 (-Kaukalampi), 1633 (-Mallusjoki), 1635 (-Tönnö), 164 (-Orimattila), 167 (-Lahti) ja 14085 (Lahti-Ahtiala-Seesta-Vierumäki).
Heinolan jälkeen tie kulki varsin tarkasti nykyistä tielinjaa seuraten. Merkittävimmät poikkeukset ovat vanhan tien reitti Kuortista Pertunmaan kirkonkylään ja Mäntyharjun Uutelaan (nykyiset tiet 426 ja 428 sekä Toivolan-Uutelan paikallistie 15087) sekä Kuusamossa Yli- ja Ala-Kitka-järvien välissä (tiet 9541 ja 18896).
Kuopio oli 1920-luvulla maantieliikenteen pussinperä, koska se sijaitsee Kallaveteen pistävällä niemellä. Kaupungista pohjoiseen suuntautuva liikenne ylitti Kallaveden Kelloniemen ja Ranta-Toivalan välillä liikennöineellä käsikäyttöisellä lossilla. Lossiväli oli peräti neljän kilometrin mittainen, hankala ja vaarallinen. Se poistettiin käytöstä vuonna 1902 rautatien valmistuttua. Tämä ratkaisu kuitenkin kävi autoistumisen lisääntyessä huonoksi ja vuonna 1922 aloitettiin autojen kuljetus junavaunuissa Kallaveden yli. Tämäkään ei ollut kovinkaan kelvollinen järjestely ja seudulle yhä kiihkeämmin vaadittiin kunnollista tietä. Tien rakentaminen aloitettiinkin ja Kallan tieksi nimetty tie vihittiin käyttöön vuonna 1932.
Itsenäisyyden alkaessa tie ulottui Hyrynsalmelle asti ja tietä Suomussalmelle oltiin rakentamassa. Tämä osuus valmistui vuonna 1922. Tietä Kuusamoon rakennettiin sekä etelän että pohjoisen suunnasta. Osuus Suomussalmi-Pisto valmistui vuonna 1932 ja Kuusamo-Pisto vuonna 1934. Kuusamon ja Lämsän välille 1936 valmistuneen tien avaamisen jälkeen yhteys Kuusamosta Kemijärvelle oli olemassa. Kemijärveltä pohjoiseen oli valmistunut tie Pelkosenniemelle vuonna 1935, mutta Pelkosenniemen ja Sodankylän välinen maantie valmistui vasta vuonna 1956.
1950-luvulla tieverkon uusimisen myötä valmistuivat Helsingin ja Lahden välinen valtatie ja tiet Lahdesta Päijänteen molemmin puolin. Tällöin viitostie siirtyi uudelle reitille Lahden ja Helsingin välille. Vuonna 1963 myös nelostie linjattiin Lahden kautta ja valtatiet 4 ja 5 ja haarautuivat Lahden keskustan pohjoispuolella Holmassa. Holman risteyksestä tuli autoistumisen nopeasti edetessä maankuulu viikonloppuruuhkien pullonkaula.
Vuonna 1959 valmistunut Helsingin ja Lahden välinen osuus teki Lahdesta tuolloin Helsingistä kaukaisimman kaupungin, joka sijaitsi kestopäällystetyn tien päässä.
1970-luvun lopulla kakkos-, viitos- ja kuutosteiden numerointi Helsingistä alkaen katkaistiin ja siirrettiin alkamaan vasta haarautumiskohdastaan. Viitostie siirtyi täten alkamaan Lahdesta.
Mikkelin ohitustie valmistui kahdessa osassa: Vuonna 1982 valmistui itäpuoleinen osuus Urpolasta valtateiden 13 ja 15 risteyksestä kaupungin eteläpuolitse. Länsipuoleinen osuus valmistui vuonna 1990.
Tie kulki Kajaanin keskustan halki vuoteen 1988 asti, jolloin valmistui kaupungin etelä- ja itäpuolelta kiertävä ohitustie.
Myöhemmin Sodankylän ja Kemijärven välinen maantie 962 muutettiin valtatieksi 5. Viimeisin muutos on vuodelta 1994, jolloin nelostie numeroitiin Päijänteen itäpuolelta ja tässä yhteydessä Lahden ja Lusin välinen osuus vaihtoi numeroaan 5:stä 4:ksi.
Vuonna 1999 valmistui Mäntyharjun Vihantasalmelle uusi silta, joka on rakenteeltaan hyvin poikkeuksellinen: Se on liimapuupalkkirakenteinen ansassilta ja sitä pidetään pinta-alaltaan maailman suurimpana pääteiden puusiltana.
Kallaveden ylitse vuonna 1965 rakennettu nelikaistainen tie ei ollut moottoritie: Hidas liikenne oli päästettävä valtatielle, koska muutakaan yhteyttä ei ollut. Kallaveden läppäsillat avattiin kesäkautena yli 300 kertaa vuodessa. Ne vanhenivat teknisesti ja kävivät epäluotettaviksi. Tieyhteys rakennettiin 2010-luvun alussa kokonaan uudelleen: laivaväylä siirrettin pohjoisemmaksi ja sen yli rakennettiin kolme kiinteää alikulkukorkeudeltaan 12-metristä siltaa ja lisäksi nostosilta rautatielle. Tieosuuden eteläpään avattavat sillat muutettiin kiinteiksi. Moottoritie sai uuden linjan ja sen rinnalle rakennettiin rinnakkaistie. Uudet järjestelyt valmistuivat vuonna 2014.