Valtatie 5

Kohteesta Tiet
Versio hetkellä 4. heinäkuuta 2018 kello 21.21 – tehnyt Matti (keskustelu | muokkaukset) (Kuusamon Kitkajärvet: Patoniemi-Karhujärvi, viitostien viimeinen sorapätkä)
Loikkaa: valikkoon, hakuun


5

Valtatie 5 Heinola-Sodankylä, 905 km


E63 Kuopio-Sodankylä

4 5 Helsinki-Kuopio-Kuusamo-Sodankylä 1053 km

Heinola-Iisalmi
Iisalmi-Kuusamo
Kuusamo-Sodankylä
Karttapohja Maanmittauslaitos Yleiskartta 1:4.500.000 2010

Tiekuvaus_0005.png

Geometriaa

Tien Mutkaisuusprofiili

Tieosuus Lusi-Iisalmi

Suunnanmuutoksia alle 30°/km 240 km 73 %
Suunnanmuutoksia alle 30°-60°/km 82 km 25 %
Suunnanmuutoksia yli 60°/km 8 km 2 %

Border

Tieosuus Iisalmi-Kuusamo

Suunnanmuutoksia alle 30°/km 240 km 73 %
Suunnanmuutoksia alle 30°-60°/km 83 km 25 %
Suunnanmuutoksia yli 60°/km 8 km 2 %

Border

Tieosuus Kuusamo-Sodankylä

Suunnanmuutoksia alle 30°/km 101 km 40 %
Suunnanmuutoksia alle 30°-60°/km 121 km 48 %
Suunnanmuutoksia yli 60°/km 29 km 12 %

Border

Vaihtoehtoisia reittejä

Päätepisteet Kautta Tiet Matka
Helsinki-Sodankylä
Kuopio-Kajaani-Kuusamo-Kemijärvi

4 5 1053
Oulu-Rovaniemi

4 965
Helsinki-Kuusamo
Kuopio

4 5 816
Oulu

4 20 829
Helsinki-Kuopio
Mikkeli

4 5 398
Joutsa-Toivakka-Suonenjoki

4 618 13 9 5 391
Joutsa-Kangasniemi-Pieksämäki

4 616 447 23 72 9 5 396
Helsinki-Mikkeli
Lahti

4 5 233
Kouvola

7 6 15 247

Kuvaus

Viitostie on nelostien ja kasitien ohella valtakunnan tärkeitä pitkiä pohjois-eteläsuuntaisia väyliä. Se halkoo Savoa, Kainuuta ja itäistä Lappia. Nelos- ja viitostiet ovat ainoat valtatiet, jotka kohtaavat kahdesti. Tie on numeroitu eurooppatieksi E63 Kuopion ja Sodankylän välillä.

Viitostie on nykyisin viitoitettu alkamaan Helsingin sijaan Heinolan Lusista. Lusissa sijaitsevaa moottoritien loppuosuutta ja Kuopion ympäristön moottoritietä lukuun ottamatta tie on kaksikaistaista valtatietä. Lusin ja Mikkelin väli on valtaosin parannettu (eli rakennettu uudelleen), koska 1950-luvulta peräisin ollut tien profiili on auttamatta vanhentunut. Tiellä on useita ohituskaistapareja.

Tästä viitostie alkaa. Heinolan Lusin liittymässä nelostie haarautuu kohti pohjoista ja moottoritien numero muuttuu 4:stä 5:ksi

Mikkelin pohjoispuolella tie on osin vanhaa 1950-luvun tietä ja osin uutta tietä. Moottoritie ulottuu Vehmasmäestä Kuopion eteläpuolelta Siilinjärvelle Kallaveden ylittäviä siltoja lukuun ottamatta. Kuopion pohjoispuolella tie on liikennemääriinsä nähden heikkotasoinen Kajaanin korkeudelle asti. Kajaanista Kemijärvelle tie on leveähköä ja vähäliikenteistä. Kemijärven ja Sodankylän osuus on maantiestä numerokilvet vaihtamalla tehtyä valtatietä, eikä aivan samalla tasolla kuin etelämpänä.

Kuusamon-Kemijärven-Sodankylän välillä tiellä on yleensä varsin runsaasti poroja

Historiaa

Vuoden 1938 linjaus

Alkuperäinen vuonna 1938 määritelty viitostie ulottui Helsingistä Kemijärvelle.

Tie kulki Helsingistä yhdessä nelostien kanssa Tuusulan Hyrylään, josta Järvenpään, Mäntsälän, Mallusjoen ja Orimattilan kautta Lahteen ja edelleen Ahtialan ja Vierumäen kautta Heinolaan. Nämä tiet nykyisin ovat numeroiltaan 45 (Helsinki-Hyrylä), 145 (-Järvenpää), 1456 (-Kellokoski-Mäntsälä), 140 (-Kaukalampi), 1633 (-Mallusjoki), 1635 (-Tönnö), 164 (-Orimattila), 167 (-Lahti) ja 14085 (Lahti-Ahtiala-Seesta-Vierumäki).

Valtatie 5 Helsingin ja Heinolan välillä vuonna 1938
Valtatie 5 Orimattilassa
Vanhan maantien mutkia Mäntsälän ja Orimattilan välillä. Peruskartta 1956.

Heinolan jälkeen tie kulki varsin tarkasti nykyistä tielinjaa seuraten. Merkittävimmät poikkeukset ovat vanhan tien reitti Kuortista Pertunmaan kirkonkylään ja Mäntyharjun Uutelaan (nykyiset tiet 426 ja 428 sekä Toivolan-Uutelan paikallistie 15087) sekä Kuusamossa Yli- ja Ala-Kitka-järvien välissä (tiet 9541 ja 18896).

Kuopio

Kuopio oli 1920-luvulla maantieliikenteen pussinperä, koska se sijaitsee Kallaveteen pistävällä niemellä. Kaupungista pohjoiseen suuntautuva liikenne ylitti Kallaveden Kelloniemen ja Ranta-Toivalan välillä liikennöineellä käsikäyttöisellä lossilla. Lossiväli oli peräti neljän kilometrin mittainen, hankala ja vaarallinen. Se poistettiin käytöstä vuonna 1902 rautatien valmistuttua. Tämä ratkaisu kuitenkin kävi autoistumisen lisääntyessä huonoksi ja vuonna 1922 aloitettiin autojen kuljetus junavaunuissa Kallaveden yli. Tämäkään ei ollut kovinkaan kelvollinen järjestely ja seudulle yhä kiihkeämmin vaadittiin kunnollista tietä. Tien rakentaminen aloitettiinkin ja Kallan tieksi nimetty tie vihittiin käyttöön vuonna 1932.

Kuopin seutu vuoden 1923 yleiskartan kuvaamana
Ensimmäiset Kallansillat vuonna 1947. Huomaa avattavan sillan yhteinen osuus maantielle ja rautatielle.
Kuopio 1944, taloudellinen kartta. Kartasta käy ilmi Kallansiltojen käyttö rautatie- ja maantiesiltana.

Kajaanista pohjoiseen

Itsenäisyyden alkaessa tie ulottui Hyrynsalmelle asti ja tietä Suomussalmelle oltiin rakentamassa. Tämä osuus valmistui vuonna 1922. Tietä Kuusamoon rakennettiin sekä etelän että pohjoisen suunnasta. Osuus Suomussalmi-Pisto valmistui vuonna 1932 ja Kuusamo-Pisto vuonna 1934. Kuusamon ja Lämsän välille 1936 valmistuneen tien avaamisen jälkeen yhteys Kuusamosta Kemijärvelle oli olemassa. Kemijärveltä pohjoiseen oli valmistunut tie Pelkosenniemelle vuonna 1935, mutta Pelkosenniemen ja Sodankylän välinen maantie valmistui vasta vuonna 1956.

Suomussalmella tie kulki Kirkonkylän kautta, mutta kahden lossin välttämiseksi tie siirrettiin Kiantajärven länsipuolelle.

Suomussalmi, Suomen Tiekartta 1939
Suomussalmi, Autoilijan Tiekartta 1958

Helsinki-Lahti

Lahden seutu vuonna 1947. Suomen tiekartta 5, Maanmittaushallitus. Nykyiset päätiet merkitty vihreällä

1950-luvulla tieverkon uusimisen myötä valmistuivat Helsingin ja Lahden välinen valtatie ja tiet Lahdesta Päijänteen molemmin puolin. Tällöin viitostie siirtyi uudelle reitille Lahden ja Helsingin välille. Vuonna 1963 myös nelostie linjattiin Lahden kautta ja valtatiet 4 ja 5 ja haarautuivat Lahden keskustan pohjoispuolella Holmassa. Holman risteyksestä tuli autoistumisen nopeasti edetessä maankuulu viikonloppuruuhkien pullonkaula.

Vuonna 1959 valmistunut Helsingin ja Lahden välinen osuus teki Lahdesta tuolloin Helsingistä kaukaisimman kaupungin, joka sijaitsi kestopäällystetyn tien päässä.

Numeroinnin katkaisu ensin Lahteen

1970-luvun lopulla kakkos-, viitos- ja kuutosteiden numerointi Helsingistä alkaen katkaistiin ja siirrettiin alkamaan vasta haarautumiskohdastaan. Viitostie siirtyi täten alkamaan Lahdesta.

Uudelleenrakentaminen

Käytännössä koko viitostie rakennettiin uudelleen 1950-1970-luvuilla. Toinen uudelleenrakentamiskierros alkoi 1990-luvulla, jolloin levennyksin ja oikaisuin ryhdyttiin parantamaan sodanjälkeisin normein rakennettua tietä. Moottori- ja moottoriliikennetietä valmistui Lahdesta Heinolan Lusiin ja pienissä paloissa lähes 50 km Kuopion ympärille. Ohituskaistatietä on rakennettu Heinolan ja Mikkelin väliin ja Joroisista pohjoiseen. Lahteen, Heinolaan, Mikkeliin, Kuopioon, Iisalmeen ja Kajaaniin on tehty ohikulkutiet.

Syyt uudelleenrakentamiseen selviävät karttoihin vilkaisemalla. Lapinlahden kohdan mutkia vuoden 1939 Suomen Tiekartassa.
Kuluntalahti Kajaanin koillispuolella vuonna 1972. Viitostie ja tuolloinen valtatie 18 kulkevat samaa linjaa ja haarautuvat, viitostie koilliseen ja valtatie 18 kaakkoon. Uusi viitostien linjaus on rakenteilla.
Nimensä takia laajojen kansalaispiirien tunnistama rautatieliikennepaikka Pöljän pysäkki sijaitsee Siilinjärvellä viitostien tuntumassa. Peruskartta 1972.
Viitostien ja valtatien 14 risteys Juvalla vuonna 1973
Viitostien ja valtatien 14 risteys Juvalla vuonna 2018

Heinola

Tien painajaismaisimpia pullonkauloja oli Heinolan kohta. Viitostien ja kantatien 59 liikenne sulloutui pikkukaupungin keskustaan ja viikonlopun ruuhkia vieläkin muistellaan kauhulla. Kaupunki ohitetaan nykyisin länsipuolelta moottoriteitä ja vesistön ylitykseen valmistui vuonna 1993 Tähtiniemen silta, joka on maan suurimpia.

Heinolan ympäristö vuonna 1977. Huomaa vanhat tienumerot 59 ja 60.
Heinolan keskusta vuonna 1992 hieman ennen ohitustien valmistumista. Autoilijan tiekartan tietoliite.

Mikkeli

Mikkelin ohitustie valmistui kahdessa osassa: Vuonna 1982 valmistui itäpuoleinen osuus Urpolasta valtateiden 13 ja 15 risteyksestä kaupungin eteläpuolitse. Länsipuoleinen osuus valmistui vuonna 1990.

Mikkeli ennen ohitustien rakentamista. Fennia-kartasto 1977.

Iisalmi

Iisalmen itäpuolelle rakennettiin ohitustie vuosina 1994-1997 ja sen rakentamisen yhteydessä myös uusittiin nykyisiä teitä valtatie 27, kantatie 87 ja kantatie 88 yhdistävä poikittaistie.

Iisalmen tieverkko 1977. Oulun suuntaan valtatie 19, länteen kantatie 87 ja Sonkajärven suuntaan koilliseen maantie 590.
Iisalmen tieverkko 2018. Oulun suunta muuttunut kantatieksi 88, länsisuunta valtatieksi 27 ja kantatie 87 kiepsahtanut kaupungin itäpuolelle.

Kajaani

Tie kulki Kajaanin keskustan halki vuoteen 1988 asti, jolloin valmistui kaupungin etelä- ja itäpuolelta kiertävä ohitustie.

Varhaisempien aikojen tierakennuksessa ei muinaisjäännöksiä juuri kunnioitettu. Kajaanissa valtatie rakennettiin Kajaaninlinnan raunioiden päältä. Peruskartta 1952.

Jatko Kemijärveltä Sodankylään

Kemijärven ja Sodankylän välinen maantie 962 muutettiin valtatieksi 5 vuonna 1980.

Kuusamon Kitkajärvet

Vanha linjaus kulki Ala-Kitka- ja Yli-Kitka-järvien välistä kannasta. Vuonna 1976 valmistui uusi linjaus Ala-Kitka-järven pohjoispuolelle Patoniemelle. Tuonaikaista nopeaa ja kustannuksia säästävää rakentamistapaa kuvaa se, että tietä jouduttiin peruskorjaamaan jo vuonna 1993.

Tien reitti Kitkojen välistä. Suomen Tiekartta 1939.

Kun osuus oli saatu valmis, ohjelmassa seuraavana oli 30 kilometrin mittaisen osuuden uudelleenrakentaminen Patoniemeltä luoteeseen Karhujärvelle. Tämä vuonna 1980 valmistunut tie korvasi viitostien viimeisen sorapintaisen osuuden.

Nelostie Päijänteen itäpuolelle ja viitostien numeroinnin katkaisu Heinolaan

Suuressa numerointimuutoksessa Päijänteen itäpuoleinen kantatie 59 numeroitiin nelostieksi Lahdesta Jyväskylään ja tässä yhteydessä viitostien alkupiste siirtyi Heinolan Lusiin.

Vihantasalmen puusilta

Vuonna 1999 valmistui Mäntyharjun Vihantasalmelle uusi silta, joka on rakenteeltaan hyvin poikkeuksellinen: Se on liimapuupalkkirakenteinen ansassilta ja sitä pidetään pinta-alaltaan maailman suurimpana pääteiden puusiltana.

Kallaveden ylitys

Vanhat kallan sillat korvattiin vuonna 1965 valmistuneella nelikaistaisella tiellä Kallaveden ylitse. Tietä ei kuitenkaan säästösyistä rakennettu moottoritieksi, vaan hidas liikenne oli päästettävä valtatielle, koska muutakaan yhteyttä ei ollut. Kallaveden läppäsillat avattiin kesäkautena yli 300 kertaa vuodessa. Ne vanhenivat teknisesti ja kävivät epäluotettaviksi. Tieyhteys rakennettiin 2010-luvun alussa kokonaan uudelleen: laivaväylä siirrettin pohjoisemmaksi ja sen yli rakennettiin kolme kiinteää alikulkukorkeudeltaan 12-metristä siltaa ja lisäksi nostosilta rautatielle. Tieosuuden eteläpään avattavat sillat muutettiin kiinteiksi. Moottoritie sai uuden linjan ja sen rinnalle rakennettiin rinnakkaistie. Uudet järjestelyt valmistuivat vuonna 2014.

Kallan läppäsillat elinkaarensa loppupäässä vuonna 2011