Valtatie 6
Sisällysluettelo
Valtatie 6 Koskenkylä(Pernaja)-Kajaani, 602 km
Helsinki-Joensuu 448 km
Helsinki-Kajaani 678 km
Pohjakartta Maanmittauslaitos
Geometriaa
Tien Mutkaisuusprofiili
Tieosuus Koskenkylä-Parikkala
Suunnanmuutoksia alle 30°/km | 208 km | 82 % |
Suunnanmuutoksia alle 30°-60°/km | 42 km | 16 % |
Suunnanmuutoksia yli 60°/km | 3 km | 1 % |
Tieosuus Parikkala-Kajaani
Suunnanmuutoksia alle 30°/km | 289 km | 80 % |
Suunnanmuutoksia alle 30°-60°/km | 63 km | 17 % |
Suunnanmuutoksia yli 60°/km | 8 km | 2 % |
Vaihtoehtoisia reittejä
Päätepisteet | Kautta | Tiet | Matka |
Helsinki-Kajaani | Lappeenranta-Joensuu | 678 | |
Mikkeli-Kuopio | 570 | ||
Jyväskylä-Kärsämäki | 597 | ||
Helsinki-Nurmes | Lappeenranta-Joensuu | 577 | |
Mikkeli-Kuopio | 526 | ||
Helsinki-Joensuu | Lappeenranta | 448 | |
Mikkeli-Varkaus | 443 | ||
Helsinki-Lappeenranta | Kouvola | 218 | |
Loviisa-Karhula | 226 |
Kuvaus
Valtatie 6 on itäisimmän Suomen pitkä pohjois-eteläsuuntainen valtaväylä. Se alkaa nykyisin Loviisan Pernajan Koskenkylästä haarautuen valtatie 7:stä, mutta viitoitus Kouvolaan alkaa jo Helsingistä. Koskenkylästä Kouvolan länsipuolelle tie on on uutta leveäkaistatietä. Tämä osuus on maan pisin leveäkaistatie ja jääneekin pisimmäksi, koska leveäkaistateiden rakentamisesta on päätetty luopua. Lappeenrannan, Imatran ja Joensuun kohdalla on lyhyet moottoritieosuudet. Muualla tie on pääosin kaksikaistaista tietä. Tien nelikaistaistaminen Lappeenrannan ja Imatran välillä valmistui vuonna 2011 ja se sujuvoittaa liikennettä merkittävästi.
Venäjän suuntaan kulkevan raskaan liikenteen aiheuttama kuormitus on merkittävä Helsingin ja Lappeenrannan välillä. Pohjoisempanakin raskasta liikennettä on verraten paljon. Joensuun ja Kajaanin välinen osuus on jo verraten kevyesti kuormitettu ja nopeakulkuinen.
Historiaa
Valtatie 6 Helsinki-Sortavalau
Vuonna 1938 kuutostieksi nimitettiin Helsingin ja Sortavalan välinen maantie. Sortavalasta Joensuun kautta Kajaaniin kulki valtatie 18. 1930-luvun alussa suunnitellusta valtatieverkosta ehti ennen sotia valmistua suurin osa ykköstietä ja jo vuonna 1933 6/7-tie Helsingistä Porvooseen. Helsingissä reitti kulki Hämeentietä Vanhankaupunginlahden pohjoispuolitse ja Herttoniemen itäpuolelta nykyisten Itäväylän suuntaa ja seututietä 170 Porvooseen. Muuten reitti jatkoi suunnilleen nykyisin valtatien 6 linjausta Imatralle ja edelleen nykyisiä teitä 3981ja 3991 Immalanjärven pohjoisrantaa Simpeleelle ja Parikkalan Koitsanlahdelle. Moskovan rauhan rajan ylityksen jälkeen tie jatkui Lahdenpohjan kautta Sortavalaan.
Imatran itäpuolella entinen kuutostien linja on museotienä 20 km:n matkalla.
Helsingissä valmistui Vantaanjoen suun yli Viikintielle vuonna 1926 kivinen holvisilta. Sen 22,5 metrin levyinen aukko on suurin kivisiltojen aukko Suomessa.
Helsinki | |||||||
Porvoo | 51 | Porvoo | |||||
Kouvola | 155 | 104 | Kouvola | ||||
Lappeenranta | 248 | 197 | 93 | Lappeenranta | |||
Imatra | 285 | 234 | 130 | 37 | Imatra | ||
Simpele | 343 | 292 | 188 | 95 | 58 | Simpele | |
Lahdenpohja | 400 | 349 | 245 | 152 | 115 | 57 | Lahdenpohja |
Sortavala | 443 | 392 | 288 | 195 | 158 | 100 | 43 |
Välimatkataulukko Helsinki-Sortavala vuonna 1938
Valtatie 18 Sortavala-Kajaani
Tie 18 alkoi Sortavalasta ja kulki Pälkjärven, Värtsilän ja Tohmajärven kautta Joensuuhun. Sieltä reitti jatkui nykyistä linjausta seuraten Nurmeksen ja Vuokatin kautta Kajaaniin. Vuokatin ja Kajaanin välillä tie kulki Nuasjärven pohjoispuolta nykyisiä teitä 899 ja 8990.
Vuodesta 1944 alkaen
Sotien jälkeisissä alueluovutuksissa kuutostie katkesi Parikkalan kohdalta ja uusi reitti linjattiin Parikkalasta Tohmajärven Onkamoon. Myös valtatien 18 reitti oli katkennut uuteen rajaan Niiralassa. Tieosuudet yhdistettiin, jolloin tie Helsingistä Joensuuhun sai numeron 6 ja numero 18 jäi Joensuu-Kajaani-osuudelle. Osuus Onkamosta uudelle rajalle Niiralaan muuttui maantieksi saaden myöhemmin numeron 490.
Porvoon ja Joensuun välinen osuus rakennettiin pääosin 1950-luvulla uudeksi valtatieksi. Tiellä on lossi vielä vuoteen 1959, jolloin Kiteen Pyhäjärven Syrjäsalmen yli valmistui silta. Joensuun ja Kajaanin välinen osuus rakennettiin uudelleen vasta myöhemmin.
Helsingissä valmistui 1950-luvun lopulla Itäinen Moottoritie, nykyinen Itäväylä. Tien merkittävin osa oli vuonna 1957 valmistunut Kulosaaren silta, joka oli ajan mittapuissa valtava: 321 metriä pitkä ja 32 metriä leveä. Valtatiet 6 ja 7 siirtyivät tälle reitille. Reitti ei jäänyt kovinkaan pitkäaikaiseksi, koska jo 1970-luvulla ruvettiin rakentamaan moottoritietä Helsingin Tattariharjusta Porvooseen. Moottoritien valmistuttua vanha tie sai numerokseen 170. Tienrakennus jatkui rakentamalla tie ensin moottoriliikennetieksi Koskenkylään asti ja myöhemmin moottoritieksi.
Liikenteen kasvaessa Imatralle oli muodostunut pullonkaula: Mansikkakosken vuonna 1933 valmistunut yhdistetty rautatie- ja maantiesilta silta on kapea ja sillä on kolmen metrin korkeusrajoitus. (Silta on kaksikerroksinen maantieliikenteen kulkiessa alatasolla.) Muilla Imatran silloilla oli painorajoituksia. Vuoksen yli päätettiin rakentaan uusi Mansikkakosken silta, jolla oli pituutta kaikkiaan 538 metriä. Sillan oli määrä valmistua keväällä 1972, mutta muun muassa raaka-aineiden toimitusvaikeuksien, pitkän metallialan lakon ja kuljetusalan lakko viivästytti valmistumista toista vuotta ja tasavallan presidentti Kekkonen pääsi vihkimään sillan vasta syntymäpäivänään 3.9.1973.
Lappeenrannan eteläpuoleinen ohitustie valmistui vuonna 1970.
Kouvolan länsipuoleinen sisääntulotie Korian länsi- ja pohjoispuolelta valmistui vuonna 1973. Tämä laukaisi Korian sumpun. Ohitus Kouvolan pohjoispuolitse valmistui viittä vuotta myöhemmin vuonna 1978.
Joensuussa valtatie kulki keskustan halki vuoteen 1984 asti. Tällöin keskustan pohjoispuolelle valmistui Pielisjoen ylittävä Pekkalan silta ja valtatie 6 linjattiin sitä pitkin ohikulkutieksi. Sillan rakentaminen viivästyi lähes vuoden, koska rakentamisvaiheessa kesäkuussa 1982 tapahtui onnettomuus: Sillan rakenteilla oleva kansilohko pääsi irtoamaan kiinnikkeistään, lähti liikkelle ja putosi toisen pään kannakkeiltaan ja taittui.
Joensuun ja Kajaanin välimatka lyheni noin 8 km, kun vuonna 1996 valmistui Sotkamon Juurikkalahden ja Eevalan välinen kiihkeätä keskustelua herättänyt tienoikaisu Vuokatin vaaraketjun eteläosien poikki. Osuus Eevala-Vuokatti muuttui kantatieksi 76 ja osuus Vuokatti-Juurikkalahti seututieksi 899.
1980-luvulla numerointijärjestelmää muutettiin siten, että kuutostien viitoitus siirrettiin alkamaan Helsingin sijaan vasta Koskenkylästä. Myöhemmin numero 6 on palannut Helsingistä ulospäin vievään viitoitukseen katkoreunaisena "ohjaus tielle" -merkintänä. Tämä muutos tapahtui samassa yhteydessä, kun viitoituskohde Helsingistä muutettiin Porvoosta Kotkaksi ja Kouvolaksi.
Vuoden 1996 tiereformin jälkeen
Vuoden 1996 numerointijärjestelmän uudistuksessa tiet 6 ja 18 yhdistettiin valtatieksi 6. Numero 18 siirtyi aivan muualle: Vaasan ja Jyväskylän väliselle uudelle valtatiereitille. Samassa yhteydessä Onkamon ja Niiralan välinen tieosuus etenkin Niiralan raja-aseman perustamisen takia muutettiin kantatieksi 70 (ja edelleen vuonna 2010 valtatieksi 9).
Vuonna 1997 valmistui moottoritie Imatran Mansikkakosken itäpuolelle Vuoksenniskan ja Kaukopään ohitse.Vanha tie sai numerokseen 160, jonka Porvoon ja Myrskylän välinen maantie joutui luovuttamaan tähän tarkoitukseen.
Vuonna 2004 valmistui tietä merkittävästi parantanut urakka Koskenkylän ja Kouvolan välillä. Vanha todella huonotasoinen valtatie rakennettiin uudelleen 54 kilometriä pitkäksi leveäkaistatieksi ja osa tasoliittymistä korvattiin eritasoliittymillä.
Lappeenrannan ja Imatran välinen osuus oli kaksikaistainen ja sekä läpäisykyvyltään että liikenneturvallisuudeltaan kyseenalainen. Vuonna 2003 rakennettiin Joutsenon kohdalle nelikaistainen osuus. Loput osuudesta rakennettiin keskikaistoin varustetuksi nelikaistaiseksi tieksi vuosien 2007-2011 kuluessa.
Joensuun ohikulkutien levennys moottoritieksi valmistui vuonna 2013.