Kantatie 50
Kantatie 50, Helsingin Kehä III, 47 km |
Valtateiden 1 ja 7 välillä
Sisällysluettelo
Pohjakartta Maanmittauslaitos
Geometriaa
Tien Mutkaisuusprofiili
| Suunnanmuutoksia alle 30°/km | 20 km | 43 % |
| Suunnanmuutoksia alle 30°-60°/km | 25 km | 55 % |
| Suunnanmuutoksia yli 60°/km | 1 km | 2 % |
Kuvaus
Kehä III on Helsinkiä pääosin noin 15-20 kilometrin etäisyydellä kiertävä tie. Se on numeroitu valtateiden 1 ja 7 välisellä osuudella myös eurooppatieksi E18.
Tie on kantatien 51 ja valtatien 1 välistä kaksikaistaista osuutta lukuunottamatta neli- tai useampikaistainen. Tie ruuhkautuu päivittäin aamu- ja iltapäiväruuhkan aikaan keskivaiheiltaan liikevirtaa häiritsevien liikennevaloilla varustettujen tasoliittymien takia. Muualla tie on varsin sujuva varsin suurista liikennemääristään huolimatta (huippukuormitus 3000-3500 ajoneuvoa tunnissa per suunta).
| Nelikaistaista osuutta |
| Espoon länsiosissa ja Kirkkonummella tie on yksiajoratainen |
Tuulilasivideoita
Historiaa
Helsingin kehätien rakentamispäätös oli aikanaan varsin pitkälle katsova ja oikeaan ennustuksissaan osunut: Tieliikenteen määrä tulisi kasvamaan erittäin nopeasti. Kehätie rakennettiin Espoon Bembölestä Sipoon Västersundomiin vuosina 1962-1964 ja osuus Bembölestä Kirkkonummen Jorvakseen valmistui vuonna 1965. Tie oli aluksi kaksikaistainen ja varustettu pääosin tasoliittymin. Tasoliittyvät rupesivat nopeasti käymään pullonkauloiksi ja etenkin valtateiden tasoliittymät myös surmanloukuiksi. 1970-luvun alussa olikin kaikki valtateiden tasoliittymät muutettu eritasoliittymiksi.
Tie nimettiin vuonna 1970 kantatieksi 50.
| Ennen kantatieksi muuttumista tiellä oli väliaikainen numero 972. Peruskartta 1972 |
Tien jatkuvan ruuhkautumisen takia tietä on käytännössä koko sen olemassaolon ajan jostakin kohdasta parannettu, paikoitellen useampaankin kertaan. 1970-luvun puolessa välissä tie oli nelikaistainen Lentoasemantien ja Tikkurilan välillä. 1980-luvun puolessa välissä nelikaistainen osuus ulottui maantielle 120, vanhalle Porintielle. Vuosikymmenen lopulla tie linjattiin Espoossa uudelle reitille Bembölen ja Mikkelän välillä kulkemaan kilometrin verran lännenpänä. Tämä osuus käytännössä rakennettiin kahdesti, koska kohta 1990-luvun puolen välin jälkeen ryhdyttiin osuutta vanhalta Porintieltä ykköstielle nelikaistaistamaan, mikä muutti uudehkoja liittymäjärjestelyjä merkittävästi.
| Vanha linjaus Espoon Lehtimäessä vuonna 1970. Edessä oleva liittymä tunnetaan nykyisin lähinnä Ikean liittymänä. |
1980-luvun lopulla valmistui nelikaistainen osuus ensin Tikkurilasta nelostielle ja 1990-luvulla valtatielle 7.
2000-luvun suuria urakoita on ollut Vantaan Pakkalan ja Tikkurilan osuuden uudelleenrakentaminen, jossa poistettiin kaikki tasoliittymät rakentamalla eritasoliittymiä. Samoin kantatien 45, Tuusulanväylän, liittymä on kokonaan rakennettu uudelleen valtavaksi systeemiliittymäksi. Helsingin uutta satamaa rakennetaan Vuosaareen ja sen maantieliikenne hoidetaan rakenteilla olevan Kehä III:n jatkeen kautta.
Nimi "Kehä III" on annettu tielle 1970-luvulla. Siihen asti puhuttiin lähinnä Kehätiestä, mutta Kehä I:n rakentaminen ja Kehä II:n rakentamissuunnitelmat rupesivat aiheuttamaan epäselvyyksiä. Ennen nimen Kehä III lanseeraamista tien viitoituskohteina olivat Turku ja Porvoo. Nämä muuttuivat muotoon "Kehä III länteen" ja "Kehä III itään" ja paikannimet poistuivat viitoituksesta tyystin. Tämä heijasti silloisen TVH:n doktriinia, jonka mukaan viitoituskohteiden määrää oli rajoitettava voimakkaasti. Nykyisin viitoissa taas näkyvät myös paikannimet, mutta Porvoo on korvautunut yhdistelmällä Kotka/Kouvola. Lisäksi jonkin verran viittoja on itäsuunnassa Pietariin.
Kehä III:sta tuli eurooppatie 1990-luvun alun eurooppatieuudistuksissa. E3-tie Turusta ja Naantalista Vaalimaalle oli viitoitettu Helsingin keskustan ohi Kehä I -tietä. Uusi numero on E18 ja muutosten yhteydessä viitoitus siirrettiin Kehä I:ltä Kehä III:lle.
